Mitä on perinteinen brittisoundi, vai onko sellaista olemassakaan? Hyvin klassisilta näyttävät Wharfedale Denton ja Linton kuulostavat toisistaan poikkeavilta vaikka yhtenevyyttä onkin. Ne siis sopivat erilaiselle oheiselektroniikalle ja soundimaulle.
Klassiset brittimonitorit tuppaavat olemaan aika arvokkaita. Parihinta on monella valmistajalla tuhansia euroja ja etenkin kun siirrytään isompiin kolmitiemalleihin hinnat karkaavat sellaisiksi, ettei hintalapun ensimmäinen numero ole ihan pieni. Tulos on, että vaikka tyyli ja soundi viehättäisivätkin, käytännön mahdollisuuksia hankintaan ei jokaisella ole.
Wharfedalen Denton 85 ja Linton Heritage iskevät arkaan paikkaan tarjoamalla kaksitie- ja kolmitiemallit, joiden molempien parihinta on alle tuhat euroa. Jos toki Lintonin oma jalusta tuo lisähintaa, mutta myös istuu tyyliin paremmin kuin mansikkahillo letuille eli se kannattaa hankkia, silti yhteishinta jää enemmän kuin kohtuulliseksi.
Kummankin kaiuttimen ääntä leimaa miellyttävä kohteliaisuus, joka tekee Dentonista ja Lintonista armeliaita sekä kehnolle huoneakustiikalle että äänenlaadullisesti vaatimattomille äänitteillekin.
Ei eksotiikkaa
Denton 85 on keskikokoinen jalustakaiutin, 34 x 24 -senttisessä etulevyssä on kevlarkartioinen 6,5-tuumainen bassokeskiääninen ja tuumainen tekstiilikalotti. Syvyyttä on muutama sentti leveyttä enemmän ja takana ovat niin tuplajohdotusliitinterminaalit kuin kaksi refleksiputkeakin. Tuplaputkien oleellinen etu on se, että tukkimalla putkista toinen esimerkiksi vaahtomuovitulpalla, voidaan yläbasson tasoa vähän laskea ja kaiutin saattaa soida sopivammin lähellä seinää.
Linton Heritage on 57 x 30 -senttisellä etulevyllään noin kaksi kertaa Dentonia kookkaampi näky. Tilaa etulevyssä tarvitaan enemmän koska Linton on kolmetierakenne. Diskanttielementti näyttää hyvin samanlaiselta kuin Dentonin, mutta keskialueelle on 5,25-tuumainen elementti ja bassoille sitten erikseen kahdeksantuumainen. Sekä keskiääni- että bassoelementit ovat mustalla kevlar-kartiolla, mutta kun Dentonin 6,5-tuumainen on mietitty hoitamaan sekä basso että keskialue, Lintonin elementit on voitu optimoida vain yhteen käyttötarkoitukseen. Linton Heritagessa on vain yhdet kaiutinliittimet eli tuplajohdotuksen tai -vahvistuksen ystäviä ei paapota.
Molempien viimeistely on hillitty ja hieno. Puupinta on tiptop-tasoa, jos toki tietysti lakattu niin, ettei se enää tunnu puulta. Sama tilannehan on jotakuinkin kaikissa edes puolijärjellisen hintaisissa kaiuttimissa. Käytännön vaatimuksia, sanoi eräs tuttu puuseppä, ei kukaan jaksaisi hoitaa oikeaa puupintaa ja hinta nousisi hurjasti. Silti sellainen vahattu tai öljytty puu tuntuisi vain niin paljon paremmalta kädellä silittäessä, mutisin hänelle vastaan.
Suomen maahantuoja on muuten hinnoitellut Lintonin niin, että Linton Heritage ja sitä varta vasten oleva jalusta ovat yhdessä halvempia kuin erikseen ostettaessa. Jalka tosiaan istuu kaiuttimelle kuin nenä päähän ja kun jalustapari tuo yhdessä hankittaessa lisähintaa vain 200 euroa, ne kannattaa ehdottomasti hankkia kaiuttimien yhteydessä. Omalla jalustallaaan Linton Heritage nousee oikealle korkeudelle oikealla tyylillä. Ihan sattumalta Lintonin jalusta sopii myös täydellisesti älppärien säilytykseen.
Denton 85 – pehmeän rauhallinen
Wharfedale Denton 85 soi normaalilla 2,5-3 metrin kuunteluetäisyydelläni alleviivatun rauhallisesti ja levollisesti. Keskialue on hieman etäinen – BBC dip on piirteelle annettu lempinimi – diskantti silkinpehmä ja basso muhevan täyteläinen. Stereokuva piirtyy hyvin ilmavana ja avoimena.
Jos Denton kuulostaa liian hillityltä, saat sen soundiin lisää elävyyttä ja iskevyyttä siirtymällä selvästi lähemmäs. Puolestatoista metristä stereokuva alkaa hahmottaa myös syvyyssuuntaa ja keskialue avautuu selvästi vahvempana kuin normaalietäisyydeltä.
Denton 85 soi alleviivatun rauhallisesti ja levollisesti.
Denton 85:n seuraan en laittaisi pehmoisen romanttiselta kuulostavaa elektroniikkaa vaan enemmänkin iskevää ja räväkkää. Näin kokonaisuus tasapainottuu ja tulos on riittävän elävä pitämään kuuntelijan innostuksen yllä albumilta seuraavalle. Eli kääntäen, jos sinulla on laitteisto ja/tai huone, jotka soivat kipakkasti ja ehkä kuunteluväsymystä aiheuttaen, Denton 85 on ratkaisu soinnin pehmentämiseen.
Linton Heritage – tasapainoisen hillitty
Lintonissa on samaa rauhallisuutta kuin Dentonissa, mutta ei yhtä alleviivatusti. Linton Heritagessa on kohteliaisuutta sen verran, että sekään ei aiheuta kuunteluväsymystä tarpeettomalla piikittelyllä tai äksyilyllä, mutta soundi on kuitenkin selvästi avoimempi, elävämpi ja läsnäolevampi kuin Dentonissa.
Katie Meluan lähes viiltävä-ässäinen Shy Boy soi ässiä painottaen, mutta ei yhtään korvia rassaavasti ja Metallican tukkoon miksattu ja korvissa kihisevä Die Die My Darling on tukkoon miksattu, mutta enemmänkin yllyttää avaamaan hanaa bassomätkeen tahdissa kuin yhtään hiljentämään.
Lintonin basso kuulostaa selvästi kontrolloidummalta ja alemmas ulottuvalta.
Kuitenkin Ocean’s Eleven -soundtrackin raidalla The Plans Pittin ja Clooneyn artikulaatio on vähintäänkin hyvä eli keskialuetta ei mitenkään piilotella. Valmistaja ilmoittaa Denton 85:lle alarajataajuudeksi 40 Hz ja Linton Heritagelle 35 Hz, mutta juuri tällä samaisella kappaleella ero tuntuu kyllä suuremmalta, Lintonin basso kuulostaa selvästi kontrolloidummalta ja alemmas ulottuvalta. Ja vaikka Linton onkin jykevämpi kuin Denton, puoltaa senkin bassotoisto neutraalista enemmän täyteläiseen kuin kuivaan.
Herbie Hancockin 1970-luvun parhaiden levyjen (kaikki aina Secrets-albumiin saakka) tunnelma välittyy rennon helppona ja sitten toisaalta Billy Gibbons And The BFG’s ja Got Love If You Want It mätkäisee väkevällä otteella niin, että sen enempää niska- kuin jalkalihaksetkaan eivät voi olla levossa.
Stereokuvaltaan Linton on avoimemman keskialueensa ansiosta Dentonia tarkempi. Luonne on silti sormella osoittelematon, enemmän tarinan tunnelmaa yleisluontoisesti välittävä kuin yksityiskohtiin takertuva.
Tervetulleet vaihtoehdot
Hyvin moni kaiutin, liian moni, koittaa ihastuttaa kuuntelijaa olemalla soundillaan heti sylissä, silmillä ja korvilla. Sellainen alkaa väsyttää ajan myötä, pahimmillaan ennen ensimmäisen biisin puoliväliä. Wharfedale Denton 85 ja Linton Heritage tarjoavat takuurennon, mukavan leppoisan lähestymisen kaikkeen hyvään musiikkiin.
Silloin kun musiikki vaatii iskua ja särmää, tarjoaa etenkin Linton niitäkin riittävästi, mutta silti korviin käymättömällä tavalla. Näistä kahdesta kaiuttimesta Linton on kuormana helpompi ja sen kanssa voi löytää synergiaa myös sopivasta putkivahvistimesta.
Kun kaiuttimien tyyli on tälläinen, yhden mielestä klassinen ja toisesta vanhahtava, on ihan selvää, ettei se pure kaikkiin. Mutta toisaalta, ei se kapea valkoinen pilarikaan ole jokaiseen pureva – ei kaikkien koti ole gallerianvalkoinen ja -autio. Onneksi on vaihtoehtoja. Nämä armeliaasti soivat britit eivät ole ronkeleita oheiselektroniikankaan suhteen vaikka toki soivat hyvillä laitteilla kauniimmin kuin tylsäsointisilla.
Optimituloksen soundin suhteen saat kun asetat kaiuttimet ja itsesi suurinpiirtein tasasivuiseen kolmioon eli jos sinusta kaiuttimiin on esimerkiksi 2,5 metriä, vasemman ja oikean kaiuttimen väli on myös 2,5 metriä. Minun valintani oheiselektroniikaksi olisi kirkas ja iskevä, sopivia malleja löytyy niin putkivahvistinpuolelta, peribrittiläisistä flat-earth-hifi-merkeistä kuin muistakin.
Lyhyesti: Täyteläisen rennosti soivia kaiuttimia klassisella ulkoasulla.
Hinnat
Wharfedale 85 -jalustakaiuttimet: 749 euroa parilta
Wharfedale Linton Heritage -jalustakaiuttimet: 999 euroa parilta
Wharfedale Linton Heritage -kaiutinjalusta: 320 euroa parilta
Wharfedale Linton Heritage kaiuttimet ja jalusta: 1 199 euroa parilta
Maahantuoja: Audelec Oy
Klikkaa tästä ja katso lähin jälleenmyyjäsi.
Kuvat: Samu Saurama ja valmistaja
Kommentointi suljettu.