fbpx
Testit

Lyngdorf TDAI-2200 -vahvistin testissä

Mikä ihme on muka älykäs vahvistin? No sellainen, joka tietää, että hifisti hankkii ihan mitä sattuu kaiuttimia, sijoittaa ne huoneeseensa ihan miten sattuu ja silti olettaa saavansa hyvää äänenlaatua. Tulos tietysti tyypillisesti on, no, ihan mitä sattuu. Älykäs huonekorjaus minimoi sijoituksen ja huoneen haitalliset vaikutukset ja lopputulos onkin yllättävän hyvä.

Tämä on puolueellinen tarina, se on nimittäin ikiomasta vahvistimestani. Mutta lyhyt kokeilu testimielessä ei olisi avannut Lyngdorf TDAI-2200:n sielunelämää ja vahvuuksia samalla tavalla kuin yli vuoden mittainen yhteiselo. Suhteemme on opettanut minulle myös sen, mitä asioita kannattaa välttää TDAI-2200:n kanssa.

Yksi niistä vältettävistä on tavallaan se ihan tavallinen kaukosäädin. Ei siksi, etteikö se toimisi juuri kuten hyvän kaukosäätimen kuuluukin – selkeästi ja täsmällisesti. Vaan siksi, että se kolmetuumainen valualumiininen ja kuulalaakeroitu säädin itse vahvistimen naamataulussa on aivan jotain muuta kuin mihin vahvistimien kanssa on tottunut. Kuka hyvänsä siihen ensimmäistä kertaa koskeva jää ihailemaan tuntumaa, joka hakkaa perinteisen notkuvan muovipotentiometrin aivan 6-0.

”Room Perfect -huonekorjaus
sekä tarkentaa ääntä
huomattavasti että jättää
jäljelle riittävästi elävyyttä
ja äänikuvan ilmavuutta.”

Huonekorjaus on nykyaikaa

Tyypillinen kuunteluhuone, isompi tai pienempi, aiheuttaa huoneeseen muodostuvilla seisovilla aalloilla bassoille voimakkaita korostumia ja vaimentumia. Pienetkin bassokorostumat peittävät aina keskialueen ja diskantin pieniä yksityiskohtia alleen eli hävittävät jotain alkuperäisestä äänestä. Basso-ongelmat ovat muun ikävän lisäksi asioita, joihin voi pureutua vain hyvin raskaalla akustoinnilla – tai sitten huonekorjauksella.

Bassoalueen paikallisten korostumien ja vaimentumien lisäksi huoneessa ääntä muokkaavat ensimmäisten heijastusten kautta saapuva ääni ja toisaalta lopullinen jälkikaiuntakenttä. Suoraa kaiuttimista kuuntelupaikalle saapuvaa ääntä on tavallisessa olohuoneessa vain 10 – 20 %. Huoneen vaikutus on siis todella suuri, ja lähes pelkästään äänenlaatua heikentävä.

Koska akustointi ei kodin normaaleissa oleskelutiloissa yleensä onnistu ainakaan ihan viimeisen päälle, on älykäs digitaaliseen signaaliprosessointiin eli DSP:hen perustuva huonekorjaus erittäin suuri apu. Se sekä tasoittaa bassoalueen möykyt tuoden lisää iskua ja sävykkyyttä matalille taajuuksille että vähentää ensimmäisten heijastusten stereokuvaa sotkevaa vaikutusta.

Lyngdorf TDAI-2200:n mukana seuraavalla mikrofonilla tehdään ensin mittaus kuuntelupaikalta ja sitten lisämittaukset ainakin kolmesta-neljästä muusta paikasta. Mitä useampia mittauksia tehdään, sen tarkemmin huonekorjaus oppii tuntemaan tilan akustiset ominaisuudet ja sen tarkemman korjauksen se osaa tehdä. Mittausten jälkeen Room Perfect laskee huoneesta jopa kaksi miljoonaa heijastusta ja laskee niiden perusteella oikeanlaisen korjauksen. Korjaus tehdään sekä pääkuuntelupaikalle tai -paikoille (optimoituja kuuntelupaikkoja voi olla monta) ja lisäksi yleisesti koko huoneeseen.

Valmistaja myös painottaa sitä, että jokaisen kaiuttimen suunnittelijalla on ollut vahva näkemys siitä, miltä kaiuttimen tulisi kuulostaa. Room Perfect -korjauksen tarkoitus ei ole tehdä kaikista kaiuttimista saman kuuloisia vaan säilyttää kunkin identiteetti ja poistaa vain huoneen haitalliset vaikutukset. Käytännön kokeiluni ovat osoittaneet, että tietyntyyppisille kaiuttimille Room Perfect ei ole optimaalinen ja valmistajan (niin Lyngdorfin kuin Steinway Lyngdorfinkin) omien kaiutinkatalogien selailu tuo vahvistusta havainnolle.

Älä kuivata liikaa!

Livenä musiikkia kuunneltaessa mukana on aina esitystilan akustiikka. Se on oleellinen osa tunnelmaa, oli kyse sitten jazz-klubista, isosta konserttisalista tai ulkoilmatapahtuman äänellisestä luonteesta. Kahdella kanavalla voidaan kertoa paljon musiikista mutta vain viitteitä siitä, millainen alkuperäinen esitystila oli.

Tavallinen stereojärjestelmä kaipaakin hieman huoneen tuomaa jälkikaiuntaa, jottei lopullinen ääni jäisi liian kuivaksi ja elottomaksi. Jos kaiuttimena on esimerkiksi voimakkaasti suuntaava torvimalli, joka ei juuri sivuseinäheijastuksista kärsi, kuivattaa Room Perfect jo alunperin varsin tarkan stereokuvan turhankin elottomaksi. Tarkkuutta se toki lisää entisestään, mutta kuuntelun leppoisuus ja miellyttävyys kärsivät.

Sekä Lyngdorfin että Steinway Lyngdorfin kaikki kaiutinmallit ovat myös taakse tai sivuille säteileviä. Se varmistaa, ettei huonekorjauksen jälkeen tuloksena ole liian kuiva ääni.

Sen sijaan laajalle säteilevillä kaiuttimilla tulos on selvästi parempi. Pienet elementit tai keskialueen ja/tai diskantin takasäteily (dipolirakenne tai vastaava) auttavat huomattavasti. Silloin lopputulos on yhtä aikaa ilmava, avara ja miellyttävä, mutta kuitenkin häkellyttävän tarkka.

Vahvistimen hankkiessani kuuntelin Lyngdorfin omaa DP-1 ja BW-1 -malleista koostuvaa 2+2-kaiutinjärjestelmää. Sen pääkaiuttimet ovat koteloimattomat ja diskantti ilman suuntainta. Toisin sanoen keskialueella noin puolet äänisäteilystä menee taaksepäin ja heijastuu seinän kautta huoneeseen ja diskantillakin säteilykuvio on varsin leveä. DP-1 kertoo tarkasti pianistin tuolin narinoista, jos sellaisia äänitteelle on tarttunut, ja silti on erittäin helppo kuunnella, ääni ei ole yhtään eloton tai tylsä.

Samaa ajatusta hyödynnetään Steinway Lyngdorf -isovelimallistossa. S-Series -perusmallista alkaen diskantin takasäteily ohjataan huoneeseen niin, ettei se häiritse eteenpäin lähtevää ääntä. Model D -lippulaivassa keskialuekin on dipolitoiminen eli takaa avoin.

Sopivalla kaiuttimella, tai kaiutinjärjestelmällä, Room Perfect -huonekorjaus sekä tarkentaa ääntä huomattavasti että jättää jäljelle riittävästi elävyyttä ja äänikuvan ilmavuutta.

Umpidigitaalinen

Vaikka vahvistimen oleellisimman asian, huonekorjauksen, unohtaisi, TDAI-2200 on varsin mielenkiintoinen vahvistin. Se nimittäin toimii täysin digitaalisignaalien varassa. Kyllä, ADC-moduulilla varustetun vahvistimen takapaneelissa on yksi balansoitu ja kolme balansoimatonta analogista tuloa, mutta ne johtavat suoraan muuntimeen, jossa niiden signaali digitoidaan.

Jos mahdollista, kannattaakin ohjelmalähde aina kytkeä suoraan TDAI:n digitaalituloon. Niitäkin on viisi, joista yksi ammattipiireistä tutumman AES/EBU-standardin mukainen ja loput neljä tavallisia S/PDIF-tyyppisiä: yksi optinen ja kolme koaksiaalista.

ADC-moduuli mahdollistaa analogilähteiden kuten radion kytkemisen, mutta paras äänenlaatu saadaan kytkemällä digitaalinen ohjelmalähde suoraan digitaalisesti TDAI-2200:n.

Vaikka Lyngdorfin AD-muunnin (se on siis erillinen kortti, joka ei kuulu perusvahvistimeen kuten ei Room Perfect -korttikaan) vaikuttaakin varsin hyvälaatuiselta, sen ja ohjelmalähteen DA-muuntimien yhteisvaikutus on selvästi kuultavissa. Selvin muutos on rytmin seurattavuudessa, suoralla digitaalikytkennällä vauhti on poikkeuksellisen hyvä ja vaivattomasti rullaava. Vaihdettaessa sama lähde analogiliitäntöihin on tulos aina rytmin tahmeutuminen, musiikki muuttuu paksummaksi ja selvästi enemmän tallennetun kuuloiseksi – se paras elävyys kaikoaa.

Yleisluonne on digituloilla neutraali ja raikas, analogituloa käyttäen aavistuksen tummempi ja rauhallisempi. Bassopäässä on voimaa, mutta myös helppoutta. Mitään ylimääräistä paksuutta tai pyöreyttä ei kuulu. Yleinen neutraalius korostaakin enemmän kaiuttimien ja mahdollisesti analogiliitäntöjen kautta kytketyn ohjelmalähteen laatua.

TDAI osoittautui muuten poikkeuksellisen tunteettomaksi digitaalilähteen laadulle. Kokeillut kolme eri digilähdettä kuulostivat kaikki tasan samoilta, päinvastoin kuin monen muun DA-muuntimen kanssa käy. CD-soitin, verkkosoitin, digiboksi ja muut vastaavat kannattaa siis ehdottomasti kytkeä suoraan digitaalituloihin.

Siinä, missä tavallinen D-luokan vahvistin toimii ihan tavallisilla analogisilla signaaleilla (se D ei siis viittaa digitaalisuuteen), TDAI-2200 on tavallaan DA-muunnin, joka pystyy suoraan ohjaamaan kaiuttimia. Valmistajan sivuilla on tarkempi selvitys laitteen tekniikasta.

Digitaalisuus tuo tullessaan myös ekologisuuden. TDAI-2200 on hyötysuhteeltaan perinteistä AB-luokkaista (ja etenkin A-luokkaista) huomattavasti energiatehokkaampi. Sadan watin kulutus, joka peruslaatuisella AV-vahvistimella tai tehokkaalla perinteisellä stereovahvistimella voi hävitä jo tyhjäkäynnillä, saadaan TDAI:lla vasta lauantai-illan bileissä.

Mainitsemisen arvoista on vielä se, että koska Lyngdorfin oma kaiutinjärjestelmä on 2+2 tyypinen eli kahdesta sirosta dipolista ja kummallekin omasta bassoyksiköstä koostuva niin TDAI-2200 tekee signaaliprosessorillaan jakosuodot ja viiveet niille. Jakosuodin taajuuskorjaimineen on myös käyttäjän vapaasti ohjelmoitavissa ja sitä voidaan käyttää vaikka täysverisen kaksitie-aktiivikaiuttimen tekemiseen. Toisina pääteasteina toimivat TDAI:n omat ja laitteen takaa löytyy linjatasoiset antoliittimet toisen kanavaparin päätevahvistimelle.

Etulevyn volumesäädin on massiivinen kuulalaakerioitu alumiinikiekko. Se saattaa häpeään monen kalliimman vahvistimen säätimet.

Pysyvä kumppani

Lyngdorf TDAI-2200 on vahvistin, mutta sitä on vaikea ajatella pelkästään yksinkertaisena venttiilinä, joka ohjaa isoa sähköä kaiuttimille sen mukaan, paljonko pienellä signaalilla niin ohjataan tehtäväksi. Tämä siitäkin huolimatta, että etenkin digitaalisignaalilla syötettynä se kyllä hoitaa vahvistuksen erittäin hyvin.

Huonekorjaus on erittäin iso asia, mutta toinen yhtä merkityksellinen on merkin omaa 2+2-kaiutinjärjestelmää varten olevat jakosuotimet. Kyllä, se DP-1 + BW-1 -kaiutinjärjestelmä on selkeästi paras seuralainen TDAI:lle. Vahvistin toimii hyvin monien muidenkin kaiuttimien kanssa, mutta oma ratkaisu on se, jota varten TDAI on suunniteltu. Se on ehdottomasti parhaimmillaan osana kokonaista Lyngdorf-järjestelmää. Siksi palaankin äänenlaatuun vielä tarkemmin kun saan DP-1 ja BW-1 -kaiutinjärjestelmän uudestaan tutkittavaksi.

On jossain määrin makuasia, onko TDAI-2200 pelkkänä vahvistimena parasta äänenlaatua, jota noin neljällä tonnilla saa. Minäkin olen kehdannut väittää toisaalla, että ääneltään vieläkin parempia olisi. Sen sijaan TDAI-2200 osaa asioita, joihin yksikään niistä piirun parempiäänisistä ei pysty. Itse asiassa se osaa asioita, joihin vain muutama vahvistinmalli maailmassa pystyy. Ja omaan kaiutinjärjestelmäänsä kytkettynä lopputulos taitaa kuitenkin olla juurikin hintaluokkansa terävintä kärkeä.

Kaikesta tästä huolimatta TDAI-2200 ei ole AudioVideo.fi:n lopullinen referenssivahvistin. Miksei? No siksi, että kun kuuntelutestit siirtyvät kotoani pois, en todellakaan aio viedä vahvistinta olohuoneestani pois.

Lyhyesti: Vahvistin, joka on paljon muutakin kuin pelkkä vahvistin.
Hinta: 4 190 euroa (sisältää Room Perfect ja ADC-kortit)
Maahantuoja: Agentur Tur-Pex Oy Ltd
Kirjoittaja

4 Comments

  1. Vanhaa arvostelua kommentoin,
    Vanhaa arvostelua kommentoin, mutta laitanpa siöti kysyen. Miten mahtaisi Gradient Evidence toimia kyseisen vahvistimen kanssa?

    • Samu Saurama

      Miksei toimisi. Room Perfect
      Miksei toimisi. Room Perfect kyllä tekee korjauksia keskialueellekin, mutta oman kokemukseni mukaan järkevästi. Ainoastaan hyvin voimakkaasti suuntaavat isot kaiuttimet (15″ + syvä torvidiskantti) ovat meneet vähän liian kuivakoiksi Room Perfect -korjauksen jäljiltä.

  2. Moro, pikku tarkennus alla
    Moro, pikku tarkennus alla olevaan lainaukseen:

    ”Jakosuodin taajuuskorjaimineen on myös käyttäjän vapaasti ohjelmoitavissa ja sitä voidaan käyttää vaikka täysverisen kaksitie-aktiivikaiuttimen tekemiseen.”

    Jos laitteessa on Roomperfect kortti sisällä, ei taajuuskorjaukseen pääse käsiksi RS232-liitännän kautta Lyngdorf DSP-softalla. Kortti pois ja manuaalisäätö onnistuu. Kyselin asiaa valmistajalta, kun ihmettelin softan toimimattomuutta.

    • Samu Saurama

      Ok. Room Perfect sitten syö
      Ok. Room Perfect sitten syö DSP:n resurssit eli niitä ei enää jää manuaalisten suotojen ja korjausten tekemiseen.

Share via
Copy link
Powered by Social Snap