Iisalmelaisten tekemä S360 on kaiutinmalli, josta ei ensisilmäyksellä arvaa sen pääjujua. Muiden Genelecien tavoin se soi puhtaasti ja mukautuu sijoitukseensa, mutta vasta antamalla paljon hanaa paljastuu tämän kaiuttimen salaisuus.
Kyllähän minä tiedän, minkä kokoinen on kaiutin, jossa on kymppituumainen bassoelementti ja diskantti isohkolla suuntaimella sen seurana. Mutta silti Genelec S360 -parin koko, ja ehkä etenkin massa, yllättivät vähän. S360 on jalustakaiuttimeksi paljon paljon järeämpi, mihin hifipiireissä on totuttu. 30-kiloinen kalikka on 53 cm korkea ja niin syvyys kuin leveyskin ovat 36 cm. Etenkin kuljetuslaatikostaan syliin nostettuna S360 tuntuu jalustamalliksi valtavalta.
Ja sitten, ihan hetken aikaa jalustoilla näköttäneet S360:t jotenkin vain hävisivät seinustalle. Pelkistetty ja konstailematon muotokieli auttaa. S360 on kaiuttimen näköinen, mutta ei yritäkään sen lisäksi olla taide- tai koriste-esine. Sivusärmät on pyöristetty ja 8000-sarjan alumiinimunissa olevan kumisen Iso-Pod-jalustan tilalla S360:ssä oleva Iso-Plate-jalustalevy on kuin viimeinen piste i:n alle. Tai siis, no… Tiedätte kyllä, mitä tarkoitan.
Asiallinen perusta kaiuttimelle
Iso-Plate-pohjalevyllä on kaksi tarkoitusta. Kaksi, ellei sen vaikutusta ulkoasuun lasketa. Ensimmäinen on se, että kun nimi juontuu sanasta Isolate eli eristys, se estää pientenkin kaiutinkoteloon syntyvien värähtelyiden johtumisen tasolle tai jalustalle, jossa kaiutin nököttää. Kotelo tosin on varsin tukeva, vaikkei olekaan luonnostaan superjäykkää kaarevaa painevalettua (ei ruiskuvalettua kuten alunperin kirjoitin väärin) alumiinia kuten 8000-sarjassa. MDF-levystä tehty kotelo on etulevyltään 32-millinen (paitsi suuntaimen kohdalta jopa noin 80mm) ja sisältä hyvin tuettu.
Toinen asia on se, Iso-Plate nostaa kaiuttimen varsinaisen pohjalevyn sen muutaman sentin ylöspäin, jotta pohjan kautta ulkomaailmaan avautuvat refleksikanavat voivat hengittää vapaasti.
Tehtaalla tutkittiin tarkasti sitä, mihin suuntaan refleksikanavien olisi sopivaa osoittaa. Vanhemmissa malleissahan kanavat ovat etulevyssä diskantin molemmin puolin, mutta siirtämällä ne pois saadaan tuokin diffraktioiden aiheuttaja hävitettyä ja samalla etulevyyn mahtuu selvästi suurempi suuntain diskantille.
Iso-Platen eristysominaisuudet saadaan maksimaalisena käyttöön kun se seisoo nurkissaan olevien kumitassujen varassa.
Genelec tarjoaa tiettyihin K&M:n jalustamalleihin sopivaa ylälevyä, joka on just eikä melkein nappi S360:n Iso-Platea vasten. Iso-Platen eristysominaisuudet saadaan maksimaalisena käyttöön vain silloin kun se seisoo nurkissaan olevien kumitassujen varassa eikä esimerkiksi pienellä ylälevyllä olevalla heppoisella kaiutinjalustalla.
Pieni tarina nimen takana
S360 on Genelecille outo nimi. Se ei istu mihinkään aikaisempaan mallisarjaan selkeästi. Kaiutin on tavallaan 1032:n seuraaja vaikka käsittääkseni 1032C ei ole poistumassa mallistosta. Juttelin kaiuttimen pääsuunnittelijan, Ilkka Rissasen (keskustelupalstoilla nimimerkki Zipman ja Genelecillä vanhempi akustiikan tuotekehitysinsinööri), kanssa ja sain tietoa niin nimeämisestä kuin teknisistäkin ratkaisuista, jotka eivät päällepäin näy.
S viitaa moneen asiaan. SPL, tämänhän piti olla aiempaa enemmän puhdasta ääntä tuottava malli. Studio Monitor, luonnollisesti kun Genelecistä on kyse. Surround sound ja Spatial Audio ovat ässiä nekin, tarve S360:n kaltaiselle kaiuttimelle on juurikin suomalaista peruskotiteatteria suurempien paikkojen moninaisissa kanavissa. Sonic reference saattaa särähtää jonkun korvaan henkselinpaukutuksena, mutta ehkä Genelec on yksi niistä merkeistä, jolla on varaa sanoa näin ilman, että kyse on tarpeettomasta pullistelusta. Sitten vielä viimeisenä linkkinä on S30 eli Genelecin vuonna 1978 esittelemä aktiivikaiutin, S360 on kunnianosoitus sille.
Okei, aika monta ässää. Entäs tuo 360, ympäripyörää pulinaa? No ehkä juuri sitä, kun näitä on tarkoitus käyttää niissä Dolby Atmos jne -kaiutinjärjestelmissä, joiden on tarkoitus ympäröidä kuuntelija täydellisesti äänellä.
Numero 3 on looginen kun S360 perustuu nykysukupolven DSP-kaiuttimiin (vaikka tuoreimpana tulokkaana onkin mallisarjan ensimmäisiä kehittyneempi) kuten vaikka 8351 tai pikkuruinen älykalikka 8320. Ne vanhemmat DSP-mallit olivat 8130 + 7160 -paketti ja sitten 8200-sarja, elleivät olleet sinulle jo tuttuja.
Numero 6 viittaa kymppituumaiseen (8×50: 8-tuumaisella, 8×40: 6,5-tuumaisella jne.) ja nolla on mallisarjan ensimmäinen. Se, että kaiutin on 360 mm leveä, 360 mm syvä ja että esiteltäessä veroton suositushinta on 3 360 euroa kappaleelta ovat varmasti puhtaita vahinkoja. Ihan varmasti.
Hifiä ja PA:ta
Maailma muuttuu ja sen mukana tarpeet. Genelecin oli tarve tehdä kohtuukokoinen kaiutin, josta saisi selvästi aiempia malleja enemmän puhdasta ääntä. Tässä tapauksessa kohtuukokoinen ei tarkoita samaa kuin sisustuslehtihyväksytty (kaiutinta ei löydä), suunnittelun lähtökohta oli siis ”1032 High SPL”.
Luin erästä englanninkielistä artikkelia S360:sta ja siinä sanottiin, että S360 soi hämmentävän hyvin _vaikka_ kaiutin käyttää PA-elementtejä. Mutta en usko, että kukaan kyseenalaistaa minkään Genelecin hifistyneisyyttä.
2,5-tuumainen puhekela on hyvin jäähdytetty ja suurempi kuin monissa subwoofer-elementeissä.
S360:n perustana siis ovat pro-kaiutinelementit. Kymppituumainen bassoelementti on laadukas ja järeä malli, jolle oli monenlaisia tiukkoja vaatimuksia. Taajuusvasteen piti ulottua siistinä lähes kahteen kilohertsiin, sähköakustisen herkkyyden olla suuri ja niin särön kuin kompressionkin kuitenkin pieni. Lähelle sopiva ehdokas löytyi Master-sarjasta, jota sitten muokattiin Genelecin tarpeisiin vielä sopivammaksi. ”Tukeva valurunko ja järeä moottori ovat suorituskyvyn perusteet. Litteästä/kantikkaasta langasta käämitty 2,5-tuumainen puhekela on hyvin jäähdytetty ja suurempi kuin monissa subwoofer-elementeissä, mikä minimoi tehokompression” toteaa Ilkka.
Korkeat taajuudet toistava kompressiodriveri perustuu 44-milliseen titaanikalvoon ja suuntaimen kurkku on klassinen tuumainen. Torvi vai suuntain? Hyvin makuasia ja vielä enemmän tunteita herättävä asia. Joillekin sana ”torvi” tuo mieleen vääristyneen äänen koska maailmassa on torvikaiuttimia, joiden ääni on vääristynyt. Erään suuren brittiläisen kaiutinfirman pääsuunnittelijalle kaikki yli sormenpaksuutta syvemmät kuopat kaiuttimen etulevyssä ovat torvia. Minun silmiini S360:n diskantin edessä on melko syvä suuntain, jonka suu avautuu suureksi, käytännössä koko kaiuttimen levyiseksi ja myös varsin korkeaksi. Torvet ovat sitten vielä reippaasti syvempiä ja usein myös muodoltaan vähemmän sulavia.
PA-elementeistä saa useita kertaluokkia enemmän puhdasta ääntä ennen kuin särö ja kompressio nousevat epähifistyneen suuriksi.
En suoraan sanottuna ymmärrä alkuunkaan PA-elementtien haukkumista äänenlaatumielessä. On niitä toki huonojakin olemassa, mutta samoin on olemassa huonoja ”hifi”elementtejä. Kysehän on vain siitä, että kaiutinta suunniteltaessa valitaan tarkoitukseen sopivat elementit. PA-mallit tuppaavat olemaan useita kertaluokkia järeämpiä kuin hifiversiot ja se tarkoittaa käytännössä ihan vain sitä, että PA-elementeistä saa useita kertaluokkia enemmän puhdasta ääntä ennen kuin särö ja kompressio nousevat epähifistyneen suuriksi.
S360:n vahvistinasteet ovat nykypäivää ja D-luokkaa eli hyötysuhde on hyvin korkea. Suomeksi siis: vahvistin tuottaa vain tehoa kaiutinelementeille, ei lämpöä, jonka maksaisit sähkölaskussasi ja tarpeettomana ympäristökuormituksena. Vahvistinaste on sama Genelecin suunnittelema ja rakentama kaksikanavainen moduuli, jota käytetään myös esimerkiksi 1032C:ssä ja 8350A:ssa. Bassokeskiääniselle on 250 wattia, diskantille sata wattia ja virtalähde toimii hakkuriperiaatteella. Kaiuttimen takana oleva vahvistinmoduuli on irrotettavissa, jolloin esimerkiksi upotusasennuksessa vahvistin saadaan helpommin käsille. Jos haluat sijoittaa vahvistimen räkkiin, mikä on hyvin järkevä ratkaisu, on erikseen saatavilla räkkiasennussarja, jolla asia sujuu mahdollisimman sujuvasti.
Ensin säädöt kohdalleen
Genelecin huonekorjaus on todella epämiellyttävä – monelle muulle kaiuttimelle. Kaiuttimet seinää vasten, AutoCal-kalibrointi ja tulos on se bassotoisto, jossa on yhtä aikaa mainosti voimaa ja auktoriteettia ilman minkäänlaista ylenpalttista bassomössöä. Tämä saa niin monta ”tavallista” kaiutinta kuulostamaan vain pahasti viallisilta.
Tietysti GLM:n ohjauspaneelissa on Bypass-nappi, jolla korjaus voidaan ohittaa ja S360 muuttuu yltiömuhevaksi kun huonekorostukset nostavat sen vaimentumattomana alabassoille ulottuvan toiston räikeästi jyrääväksi. Isossakin akustoidussa tilassa AutoCalin tekemät suurimmat vaimennukset olivat 15 ja 17 desibeliä oikealle ja vasemmalle kaiuttimelle. Jos kuuntelutilasi on ammattitaidolla, suurella rahalla ja tilaa säästämättä akustoitu, näin isoja korjauksia tuskin tarvitaan vaan huonekorjauksella voidaan keskittyä hienosäätöön. Sen sijaan tyypillisemmässä kuunteluhuoneessa tai normaalissa olohuoneessa AutoCal pystyy tasoittamaan huoneen aiheuttamat korostumat kiitettävän hyvin.
Se, että kaiuttimen sielu on DSP eikä analoginen elektroniikka, tarkoittaa pientä viivettä. DSP-tietokoneella menee hetki aikaa laskea kaikki kaiutinelementtien tarvitsemat äänensävymuokkaukset kuten jakosuoto ja elementtien omien vasteiden oikaisu. S360:n läpimenoviive on noin 5 ms eli jos käytät niitä kotiteatterijärjestelmässä, jossa on myös analogisia kaiuttimia ja annat kaiuttimien etäisyydet itse AV-vahvistimelle, lisää S360:n todelliseen etäisyyteen 1,7 metriä.
Kaikki esivahvistinasteet eivät välttämättä pysty antamaan niin voimakasta signaalia, että analogiseen järjestelmään kytketty S360 antaisi vakioasetuksilla ihan koko äänenpainereserviään käyttöön. Tätä varten GLM-ohjelmistossa on S360:lle valittavissa sama +6 dB, +12 dB tai +18 dB vahvistusvalinta kuin isoissa pääkaiuttimissa ja 7380 sekä 7382-subwoofereissa. Näin saat varmasti koko kapasiteetin käyttöön riippumatta ohjelmalähteen ja esivahvistimen antotasosta.
Uskollisuus, uskollisuus ja uskollisuus
Kuten aina ennenkin, kalibroinnin jälkeen nämäkin DSP-Genelecit kuulostavat erittäin puhtailta, erottelevilta ja neutraaleilta. Osalle hifiharrastajista ”neutraali” on kirosana ja osalle taas hyve. Uskallan olettaa, että moni, joka pitää neutraaliutta paheena ei ole koskaan kuullut hyvin neutraalia ääntä, vain melko neutraalia. Jälkimmäisessä tapauksessa esimerkiksi pieni laaja-alueinen diskanttikorostus voi tehdä äänestä normaalissa akustiikaltaan kovassa olohuoneessa rasittavan.
S360 AutoCal-kalibroinnin jälkeen on hyvin neutraali. Voi sen äänensävyä toki vielä hienosäätää tipan, mutta jo sellaisenaan tulos on aivan mainio. Iso yllätys minulle oli se, että isossakin tilassa bassotoisto ylettyi vaimentumattomana 30 hertsiin. Yllätyksen taustalla on siis se, että S360 on optimoitu tuottamaan kokoisekseen entistä enemmän bassoa, mutta se on mahdollista vain tinkimällä vähän basson ulottuvuudesta.
Ocean’s Eleven -soundtrackin raita The Plans on hyvin tuhti, mutta nyt se ei kuulosta ollenkaan ylenpalttisen paksulta, vain jäntevän meheväbassoiselta ja taustalle piirtyy piinaava kiitettävän alas ulottuva bassomatto. Kun mössöbasso loistaa poissaolollaan, artikulaatio on hämmentävän hieno ja välitön. Rammsteinin Los avautuu tavalla, joka piirtää rytmipohjan paljon normaalia tarkemmin esille. Samoin Billy Gibbons And The BFG’s -bändin Got Love If you Want It kuulostaa rytmiltään tyypillistä paljon selkeämmin viipyilevältä. Tuo pieni hidastelu, joka biisissä siis on, hukkuu helposti jos keskialue ei toistu puhtaasti ja basso toistuu enemmän hengellä ”paljon” kuin ”tarkasti”.
Toki Commodores-bändin Machine Gun muiden 1970-luvun albumien lailla kuulostaa bassoköyhältä koska albumi sattuu olemaan hyvin bassoköyhä, kalibroitu Genelec vain paljastaa sen paljon selkeämmin kuin paksusti kumiseva peruskaiutin. Toisaalta eipä ZZ Topin Tres Hombres -albumin La Grange ole sekään samalla tavalla posket pullollaan bassoa pumppaava kuten nykyalbumit, mutta kulkee vain silti niin sairaan hyvin S360-parilla. Ja testeissä otan usein vain lyhyt tyypit La Grangesta, mutta nyt sieltä vaivihkaa lipuivat Sheik, Have You Heard? ja Waitin’ For The Bus myös perässä.
Genelecin tekemistä mittauksista näkee, että S360:n taajuusvaste suoraan eteenpäin, sivusuuntiin ja myös tehovaste ovat oppikirjamaisen kauniit. Kuuluuko tämä äänenlaadussa, peseekö ja linkoaako S360 perheensä muut jäsenet? Ei, sitä S360 ei tee. 1032C, 8351, 8260, 8250 ja muut suurinpiirtein saman kokoluokan mallit, joita olen kuullut ei häviä pystyyn S360:lle ainakaan silloin kun kaiuttimia ei pääse vertaamaan suoraan rinnakkain. Huoneiden erot peittävät kaiutinten pienet erot ja AutoCal-huonekorjaus tasaa viimeisiäkin nyansseja.
S360 on todella hyvä kaiutin, mutta se siis ei ole railakkaasti parempi kuin merkin muut mallit. Ennen kuin…
”Riittävästi”
Rolls-Royce ilmoitti vuosikymmeniä autojensa moottorien tehon termillä ”riittävä”. Rolssit eivät toki olleet urheiluautoja vaan painavia luksuslimoja, joiden suorituskyvyn ei tarvinnutkaan olla räjähtävä. Moderni suomalainen Genelec S360 tarjoaa klassisen englantilaisen jalopuulaivan sijaan roppakaupalla sitä räjähtävää suorituskykyä. Koitin etsiä S360:n rajoja mättämällä Billy Gibbons And The BFG’s -poppoon Got Love If You Want It -kappaletta niin lujaa, kuin pystyin.
Koitin etsiä S360:n rajoja mättämällä Got Love If You Want It -kappaletta niin lujaa, kuin pystyin.
Henkeä ahdisti, minun siis. S360:t hoitivat railakasta äänenpainetta eleettömän vaivattomasti, mutta en saanut edes pientä punavalon vilkahdusta aikaiseksi. Kuulonsa S360:llä voi rikkoa, todennäköisesti jotain sisäelimiäkin, mutta vaikea niitä on ajaa yli kykyjensä kotioloissa. Valmistaja itse ehdottaakin näitä (7380 tai 7382 -subbareiden kanssa toki) vaikka EDM-bileiden (teknobileiden, suom.huom.) äänilähteiksi ja jopa yli kymmenen metrin päästä kuunneltaviksi.
Aivan järjetön määrä puhdasta, ja paino nimenomaan sanalla puhdasta, ääntä suhteellisen pienistä koteloista. Käyttöpaikaksi voi siis hyvin valita kotoisan olohuoneen sijaan esimerkiksi klubin.
Helppo vai vaikea valinta?
Genelec S360:ssä on paljon asioita, joihin on helppo ihastua. Mutta on myös niitä, jotka epäilyttävät osaa hifiharrastajista. AutoCal-huonekorjaus tekee kiitettävän hyvää jälkeä hakiessaan kaiutinparille neutraalia sointia. Etenkin jos tutuksi muodostunut vertailukohta on hyvin vahvasti vääristynyt – bassokorosteinen, keskialueelta vinksallaan tai jotenkin muuten luonnollisesta poikkeava – S360:n neutraali äänen”sävy” voi kuulostaa ensialkuun liiankin eleettömältä. Mutta siihen kannattaa totutella ja sen jälkeen kokeilla pieniä muutoksia (desibeli-kaksi riittää hyvin) eri taajuusalueille tehtyihin korjauksiin.
Terveen tasaisesti muuttuva suuntaavuus ja äänensävyllinen puhtaus pystyvät piirtämään äänitteiden nyanssit selkeinä esille ilman, että mitään korostetaan alleviivaustussilla viereisen piirteen jäädessä piiloon. Läpikuultavuus, sekä äänensävyllinen että stereokuvallinen, on tämänkin Genelecin valtti.
GLM:llähän kaiuttimen äänensävyä eli soundillista luonnetta voi muokata mielettömän paljon. Aiemmin tämä on vaatinut soundin ruuvaajalta kaiutinsuunnittelijan taitoja, mutta Ilkka Rissanen muistuttaa, että onneksi asiaan on tullut helpotusta muutama GLM-versio sitten: ”Sound Character Profiler -ominaisuuden avulla Q-arvoista ja muista ymmärtämätönkin käyttäjä pystyy tekemään helppoja ja selkeitä laaja-alaisia sävynsäätöjä. Asiakaspalautteen perusteella toiminto on koettu hyväksi ja helpoksi.”
Sound Character Profiler -ominaisuuden avulla Q-arvoista ja muista ymmärtämätönkin käyttäjä pystyy tekemään helppoja ja selkeitä laaja-alaisia sävynsäätöjä.
Ja jos tuntuu, että olet hukkunut sinne ruuvaamiseen, voit tietysti ajaa AutoCal-kalibroinnin uudestaan. Tai jos vain olet säästänyt alkuperäisen kaiutinryhmän asetuksineen (omien kokeilujen lähtökohdaksi on järkevintä ottaa kopio alkuperäisestä ryhmästä ja säästää se alkuperäinen vaikka AutoCal vakio -nimellä), palata siihen. Kaiutinryhmiä ja niiden asetuksia voi olla useita ja siten on helppoa tehdä eri kuuloisia profiileita eri tarkoituksiin.
Ilkka kertoo, että mahdollisuus tehdä GLM:ssä ryhmiä on korvannut heillä ylimääräistä ulkoista elektroniikkaa: ”AutoCal-kalibroinnin tekemän lähtökohdan jatkoksi voi tehdä maksimissaan yhdeksän säätöryhmää, joiden välillä pääsee pomppimaan käytännössä lennossa (vaihtoviive on noin sekunnin) joko ruudulta kliksuttelemalla tai molempien kaukosäätimien ollessa kytkettynä verkkoadapteriin, langattoman säätimen napeista. Tämä toiminto on korvannut meillä aiemmin messukäytössä ja tuotekehityksessäkin käytetyt ulkoiset kaiutinvaihtajat, koska ryhmien välillä myös kaiutin-setup on täysin vapaa. Esimerkiksi tehtaan auditoriossa on tällä hetkellä 15 kaiutinta ja neljä subbaria, joista on muodostettu kymmenen täysin erilaista ryhmää. Mitään ulkoista kaiutinvaihtajaa ei tarvita, ja GLM vieläpä indikoi kussakin ryhmässä aktiivisena olevat kaiuttimet hehkuttamalla niiden LED:ä vihreinä, kun taas inaktiivisten kaiuttimien LED:t pysyvät oransseina. Paljon kätevämpää kuin kädellä tai laserkynällä osoittelu.”
Sitä ei siis minusta tarvitse pelätä, että S360 olisi tylsän neutraali. Kaiutin on niin läpikuultava, että tylsyys on kuuntelusta kaukana ja äänensävyn hienosäätö siun maun mukkaan on mahdollista.
Kaiutin on niin läpikuultava, että tylsyys on kuuntelusta kaukana
Mietittäväksi asiaksi jäävät oikeastaan enää kaiuttimen mitat. Mahtuuko tämä tilaamme, sekä fyysisesti että visuaalisesti? S360 on periaatteessa melko iso kaiutin ja toisaalta sitten taas ei. On se mittanauhan kanssa katseltuna paljon suurempi kuin tyypillinen hifivalmistajan passiivinen kaksitiejalustakaiutin, mutta ei kuitenkaan hankalan suuri möhkö ja tarkoituksenmukainen hillitty muotoilu auttaa silmän tottumista. Kotioloissa se on ihan helppoa nähdä olohuoneen seinustalla soittamassa lempimusiikkia ja puukorvaiseksikin itseään kuvitteleva keksii musiikin soidessa, miksi S360 sopii oikein hyvin sinne olohuoneeseen. Kotiteatterissa, vaikka tipan isommassakin, S360 on luonnollisesti enemmän kuin paikallaan.
Lyhyesti: Puhdasta ääntä makusi mukaan hienosäädettynä. Tarvittaessa aivan järjettömän paljon sitä puhdasta ääntä.
Hinta:
Genelec S360: 4 190 euroa kappaleelta
GLM: 385 e
Valmistaja: Genelec
Kuvat: Valmistaja
Kommentointi suljettu.