Jo on kumma, ellei näistä jompi kumpi tai molemmat yllä voittoon.
Jaossa on siis 40 000 euroa, joka voidaan jakaa useamman voittajan kesken. Jos vain yksi valitaan, palkintosumma on kokonaista 25.000 euroa. Perinteisesti finaaliin päässeet musiikkiteokset ja tekijät ovat olleet suurelle yleisölle tuntemattomia, on liikuttu marginaalissa. Ja siellä, jos missä, laatu useinkin korvaa määrän. Niin nytkin.
Astrid Joutseno (s.1982), taiteilijanimeltään Swan, on pitkän linjan muusikko, laulaja ja lauluntekijä, jolta ensilevyn Poverina (2005) jälkeen on ilmestynyt viisi albumia. Englanniksi laulava Swan on tehnyt uraa pääasiasiassa ulkomailla, Keski-Euroopassa ja USA:ssa. Muusikkouden ohella hän on kunnostautunut myös akateemisissa ympyröissä ja valmistelee paraikaa väitöskirjaa.
Viime vuonna julkaistu From the Bed and Beyond kertoo tunnoista, jotka 2014 havaittu agressiivinen rintasyöpä aikaansai taiteilijassa. Kuten arvata saattaa lauluissa ei leperrellä tavanomaisia rakkaustarinoita musiikin silti ollessa jopa kepeän vetävää. Kontrasti puree. Pianoa, syntetisaattoreita ja sähkörumpuja soittava Swan on äänittänyt, miksannut ja tuottanut levyn, jossa hänen lisäkseen musisoi viisihenkinen yhtye. Lopputuloksesta täytyy nosta hattua: eipä kuulosta yhtään kotikutoiselta.
Levyn ainoaksi puutteeksi lasken laulujen sanojen puuttumisen. Paperin säästämisen ymmärrän, mutta kun sanoja ei löydy edes netistä. Moite ei kuitenkaan kohdistu Swanin englanninkieleen, joka on moitteetonta ja
selkeää.
XX
1990-luvun loppupuolella kaksi jyväskyläläistä nuorukaista soitteli jazzia kahdestaan, yksi oli pianisti ja toinen rumpali. Kun kokoonpano haluttiin laajentaa trioksi, otettiin basistiksi ”paremman puutteessa” pianistin pikkuveli. Elettiin vuotta 1997. Kukapa olisi silloin uskonut, että sama kokoonpano myöhemmin kiertää menestyksellä Eurooppaa ja Aasiaa ja tavoittelee yhtä Pohjoismaiden suurinta musiikkipalkintoa. Kyseessä on Joona Toivasen (s.1981) trio, johon kuuluvat bassoa soittava velipoika Tapani ja rumpali Olavi Louhivuori. Yhtyeen perustamisesta sen viimeisimmän levyn julkaisuun on kulunut parikymmentä vuotta, siitä levyn roomalaiset numerot XX.
Jo ensimmäisellä, omakustanteena vuonna 2000 ilmestyneellä Numurkah-levyllään trio osoittaa kyseisen genren suvereenin hallinnan. Tämän jälkeen Toivanen on omissa nimissään tehnyt seitsemän albumia, joista viisi on trio- ja kaksi soolo-levyä. Arvata saattaa, että tässä ajassa trion jäsenet ovat oppineet tuntemaan toisensa jo niin hyvin, että soitto saa suorastaan telepaattisia sävyjä.
Perinteisestä pianotrio-tyylistä on edetty yllätyksellisempään suuntaan kuuntelijan joutuessa heikoille jäille niiden kuitenkin aina kantaessa. Kuuntelu on seikkailua. Kyseessä ei siis ole mitään Oscar Petersonin trion tapaista menoa, jossa pianisti tykittää sarjatulella basistin ja rumpalin kompatessa raivokkaasti taustalla.
Tämä on ensimmäinen kuulemani jazzlevy, joka väkisinkin nostaa mieleen minimalismin eli toistomusiikin. Toiston lisäksi Toivanen on minimalisti myös nuottien määrässä, jotka nekin on karsittu minimiinsä. Kun kappaleet ovat hitaanpuoleisia voisi kuuntelun uskoa käyvän pitkäpiimäiseksi. Mutta näin ei käy, soitossa on kummaa imua. Mitä esimerkiksi Olavi Louhivuoren soittoon tulee, niin rumpali osaa myös rapistelun, naputtelun, kilkuttelun ja pitkät tauot. Pianistin velipoika Tapani taas edelleenkin ”paremman puutteessa” bassoilee kuin kotonaan.
Trion musiikki liikkuu harmaalla alueella jazzin ja klassisen välissä. Esimerkiksi kappaleessa Orion voisi hyvin kuvitella Erik Satien soittamassa Pariisin salongeissa sata vuotta sitten.
Konserttimusiikkiin minimalismin toi Yhdysvalloissa vuosina 1935-37 syntynyt nelikko: Terry Riley, La Monte Young, Steve Reich ja Philip Glass jo 1960-luvulla. Mutta on sitä sävelletty aikaisemminkin. Oma Sibeliuksemme käyttää toistoa niin tehokkaasti jo 1894 säveltämässään orkesterikappaleessa Metsänhaltija (Skogsrået, The Wood-Nymph / Vänskä-BIS), että oksat pois!
PS. Palkintoraatiin kuuluvat meppi Miapetra Kumpula-Natri (pj), Tavastian pomo Juhani Merimaa ja viime vuonna Teosto-palkinnon saanut Mikko ”Amen” Joensuu. Mikäli näillä miehillä on raadissa vähänkään sananvaltaa, niin ainakin Astrid Swanin levy pääsee palkinnoille.
Tulos ilmoitetaan tänään torstaina 26.4. Musiikkitalossa pidettävässä tapahtumassa.
Kommentointi suljettu.