Ottorino Respighi johti omaa musiikkiaan Brasiliassa 1927 ja ihastui maan kansanmusiikkiin ja populaarisävelmiin. Kotona Roomassa matkan tunnelmat alkoivat siirtyä nuottipaperille. Jos vertaa lopputulosta siihen, kuinka hillittömän rönsyilevästi Brasilian oma säveltäjäylpeys Heitor Villa-Lobos käsitteli kotimaansa aiheita, Respighin kolmiosainen Impressioni brasiliane (Brasilialaisia vaikutelmia) suodattaa eksoottisen rehevyyden hienostuneiksi tunnelmakuviksi.
Ensimmäisessä osassa Trooppinen yö kauniit puhallinmelodiat lipuvat aistillisesti leyhyvässä orkesterimaisemassa. Toisen osan aiheen Respighi sai Butantanista, sãopaulolaisesta biolääketieteen laitoksesta, jonka kokoelmissa oli yli puoli miljoonaa myrkkyeläintä ympäri maailmaa. Vaikka käärmeet järkyttivät Respighiä erityisesti, musiikki ei maalaile kauhukuvia, vaan lähinnä kiemurtelee ja väreilee salaperäisesti. Kuolema-aihe ilmestyy hyönteisen pistoa muistuttaviin hiljaisiin viulutremoloihin keskiaikaisena Dies irae -sävelmänä, jota moni muukin säveltäjä on käyttänyt samassa merkityksessä. Päätösosa hehkuu rentoa ja aurinkoista tunnelmaa, mutta kansanjuhla ei huipennukaan riehaan vaan jättää haikeat jäähyväiset ilmaan keveästi haihtuessaan.
”Vanhuuden synnit –
hilpeiden ja viettelevien
melodioiden aarreaitta.”
Balettiinsa La boutique fantasque (Fantastinen lelukauppa) Respighi lainasi musiikin sadan vuoden takaa Gioachino Rossinilta, jonka samppanjan lailla kuplivat oopperat olivat aikanaan suurinta huutoa. Noita hittisävelmiä ei baletissa kuitenkaan kuulla, vaan melko tuntemattomiksi jääneitä pianokappaleita, joita oopperahommat lopettanut Rossini tehtaili toista sataa nimeten kokoelman Vanhuuden synneiksi. Ne ovat hilpeiden ja viettelevien melodioiden aarreaitta, josta valikoiden Respighi on taikonut ylivertaisella orkestrointitaidollaan loisteliaan balettikohtausten kavalkadin.
Liègen kuninkaallinen filharmoninen orkesteri on Belgian ykkösorkesteri. Kapellimestari John Neschling on kunnostautunut värikkään, komeasti soivan musiikin tulkkina erityisesti toimiessaan pitkään Brasiliassa São Paulon sinfoniaorkesterin johtajana. Esityksissä on säihkyä, vauhtia, yöntummaa pehmeyttä ja nautinnollisen keveätä surumieltä taltioituna sävykkääksi ja iskeväksi surround-ääneksi. Tästä ei klassinen viihde parane.
Kommentointi suljettu.