Kuulin pätkän tätä levyä kotimaisen progolfoorumin kautta ja noin minuutin kuuntelun jälkeen päätin tilata koko levyn. Kuulosti sen verran kovasti mielenkiintoiselta. Kappalen nimi oli ”Matoja parittelemassa” ja se alkoi lyhyellä akustisella introlla, jonka intervalleissa kuuluu häivähdys Sigur Ros -tyylistä herkkyyttä. Muutamalla Yes-riffillä kappale vaihtuu ovelasti suomiprogeksi, jonka laulun melodia soi etäisen tutusti kulmikkaan epäromanttisena.
Levyn kappaleet etenevät pohjavireeltään lempeän pohdiskelevina, ehkä turhankin melankolisia mutta särmää on sekä sanoituksissa, joissa kuulemma on syvempi merkitys, että riffeissä, sovituksissa ja kappaleiden rakenteissa. Kujanjuoksun Sope epoS on kypsä debyyttilevy, joka istuu hienosti suomiprogen traditioon jatkaen maineikkaiden edeltäjiensä viitoittamalla tiellä. Siinä on vahvaa sukulaisuutta 70-luvun musisointiin ja kuulemani viittaukset Haikaraan ovat aivan oikeutettuja.
Kujanjuoksu koostuu varsinaisesti neljästä soittajasta: Juuso Petteri: kitara, Oscar Dietmar: rummut, Einari Johannes: laulu ja kitara sekä Leo Rikhard: basso. Viidentenä miehenä levyllä häärii Aapo, joka toivoi, ettei hänen nimeä edes mainittaisi ja niinpä koko bändi kulkee etunimillä. Kaverukset ovat soitelleet keskenään jo yläasteajoista. Äitiensä kauhuksi homma on käynyt vakavammaksi. Oman näköistänsä musiikkia Kujanjuoksuna he alkoivat soittaa 2007 – 2008 aikoihin.
Sävellystyöhön ja biisien kasaan sovitteluun osallistuu koko bändi mutta eniten riffejä treeneihin tuovat Einari ja Juuso. ”Meidän makumme ja tyylimme on hioutunut tosi hyvin yhteen, ja esimerkiksi muutosehdotukset ovat usein saman tien kaikkien mieleen. Lisäksi meitä kaikkia tuntuu yhdistävän se, että vanhoihin biiseihin menee tosi nopeasti mielenkiinto. Kerkesimme EP:n tekemisen aikana kyhätä jo vaikka kuinka paljon lisää matskua, kun äänityssessiot tapahtuivat niin keikkaluontoisesti” kertoo Oscar. Vaikka levy kuulostaa kypsältä ja valmiilta on bändin suhde musiikkiinsa progressiivinen. ”Biisi ei ole ikinä valmis! Levytetytkin raidat ovat parin kuukauden päästä keikalla ainakin meidän näkökulmastamme jo kovin erilaisia”.
Levyn tuotannosta ja sovituksesta vastasi yhtye yhdessä Aapon kanssa. Masteroinnin teki Matias Ahonen Audiamondilta. Rummut on äänitetty Lahden musiikkiopiston Hämeenmaa-salissa, valtaosin Aapon omilla vehkeillä. ”Saatiin hyvää tilamikitystä talteen, jota on hyödynnetty muutamissa osissa EP:tä” kertoo Oscar. Kitaroita, huilu, trumpetti, basso ja lauluja on äänitetty mm. basistin vanhempien makuuhuoneessa ja erään jäsenen vaatehuoneessa. Kysyn koskettimista, joita levyn krediiteissä ei mainita: ”Sä värit mulle annoit” -biisin koskettimet on Aapo tykitellyt kotonaan narulle miksauksen yhteydessä. Onhan sinne muutakin lisäilty kuten varmasti hyvin kuulet! Hyvää soundia saimme mielestämme aikaiseksi. Iso kunnia Aapo-toveri/teknikko/tuottajallemme!”. Pakko tähän on yhtyä, siis siihen että levy soundaa hyvin. Levy on taiten toteutettu musiikin ehdoilla.
Levyn voi ostaa Levykauppa Äxästä mutta jos on viikkorahat loppu voi musaa kuulostella myös netissä vaikkapa soundcloudissa. Nettijakelussa ei raha liiku mutta: ”Kuuluvuus paranee reilusti, ja tämän myötä enemmän jengiä käy keikoilla. Niin harvat ihmiset ostavat nykyään levyjä, mutta nekin jotka ovat jo ostaneet, ovat kuunnelleet biisejä varmasti netistä ennen ostoa. Pidämme biisit mielellämme netissä, jossa niitä voi kuunnella. Ethän sinäkään varmasti olisi ottanut yhteyttä, mikäli et olisi ensin maistellut sieltä!” Totta.
”Keikkaa haluttaisiin kuitenkin tehdä vaikka viisi iltaa viikossa!” Eli menkää ihmeessä tsekkaaman bändi livenä jos kotinurkille saapuvat.
Kommentointi suljettu.