Claude Debussy haukkui imbesilleiksi niitä, jotka leimasivat hänen sävellyksensä impressionismiksi. Ei ollut kyse pelkistä vaikutelmista, vaan syvemmästä todellisuudesta, jota siihenastinen musiikki ei pystynyt tavoittamaan.
Jeux-baletin (Leikkejä tai Pelejä) musiikki on valuvaa, väistävää ja pakenevaa. Baletin juoni on yhtä lailla hämärä: mies ja kaksi naista pelaavat tennistä hämärän laskeutuessa, pallo hukkuu, riidellään, murjotetaan ja syleillään, pallo singahtaa pimeydestä takaisin kentälle, säikähdetään ja paetaan puutarhan varjoihin. Musiikkina Jeux on saanut maineen yhtenä 1900-luvun profeetallisimmista teoksista. Se on alituisen muuttumisen tilassa, ja pysyvä muutos on modernia.
”Korvalle Jeux ei ole
vaikea. Debussyllä
korvan nautinto on laki.”
Korvalle Jeux ei kuitenkaan ole vaikea. Debussyllä korvan nautinto on laki. Tempo vaihtuu vähän väliä, rytmit väistyvät uusien liukuessa tilalle, sävelaiheet ilmestyvät ja katoavat, sointi on pehmeä, nautinnollinen ja läpikuultava.
Debussy oli mestarillinen orkestroija, mutta viimeisinä vuosina sairastellessaan antoi joskus soitinnuksen muiden huoleksi. Charles Koechlin orkestroi säveltäjän valvonnassa Khamma-baletin pianoversion. Tapahtumat sijoittuvat muinaiseen Egyptiin. Eksotiikka – Euroopan ulkopuolinen kulttuuri – kiehtoi Debussya, joka halusi kokeilla uudenlaisia sointeja, vaikka pitikin baletin juonta mitättömänä. Musiikki on koostettu hyvin niukoista aineksista. Isosta orkesterista on äänessä vain muutama soitin tai soitinryhmä kerrallaan. Ihme onkin, kuinka yltäkylläisen vaikutelman musiikki silti antaa. Aivan kuin napostelisi pikkuruisia, erikoisen makuisia herkkupaloja juhlapöydästä.
Lasten baletti La boîte à joujoux (Lelulaatikko) on toisella tavalla yksinkertainen. Leluhahmot ovat hellyttäviä ja lapsenomaisia, mutta liikkuvat nukkemaisen kulmikkaasti. Kuullaan lastenlauluja, torventoitotusta, soittorasioita ja oopperaparodiaa. Sairauden uuvuttama Debussy ei saanut orkestrointia aivan valmiiksi. André Caplet vei työn loppuun. Debussy omisti baletin Chouchou-tyttärelleen, mutta kun kantaesityksen aika tuli pari vuotta myöhemmin, isä ja tytär olivat kumpikin kuolleet.
”Monikanavaäänitys on
poikkeuksellisen avara.”
Singaporen sinfoniaorkesterin kotisali Esplanade Concert Hall muistuttaa läheisesti Lahden Sibelius-taloa, mutta on suurempi. Monikanavaäänitys on poikkeuksellisen avara. Soittimet ja soitinryhmät ovat levittäytyneet sekä syvyyden että leveyden suhteen laajalle alueelle. Kaiunta on johdonmukainen, yhtenäinen ja aukoton. Avaruus ei ole syönyt läsnäolon tuntua, ei liioin basson tanakkuutta, vaikka itse musiikissa voimakkaita bassotaajuuksia onkin vain hetkittäin.
Lan Shuin johtama orkesteri tekee oikeutta Debussyn aistillisuudelle ja huippuunsa viritetylle hienostuneisuudelle. Levyn esitykset ja surround-äänitys kelpaavat referenssiksi, kuinka realismia pakeneva vaikutemaailma kohtaa selkeyden ja tarkkuuden.
Kommentointi suljettu.