Ainakin yksi levyn teoksista soi jouluisin Suomen radioissa. Michael Praetoriuksen Es ist ein Ros entsprungen tunnetaan täällä nimellä Tuo armon valkokyyhky. Englantilainen 12-henkinen renessanssimusiikkiin erikoistunut kuoro Stile Antico laulaa sen tasaisia normiesityksiä paljon elävämmin, myös sanojen sisältöä painottaen. Lisää eloa esitys saa siitä, että toisen säkeistön paikalla kuullaankin Melchior Vulpiuksen kaanonversio samasta sävelmästä. Kaanonissa eri äänet laulavat samaa melodiaa, mutta alkavat osuutensa peräjälkeen, tässä tapauksessa kolmen tahdin viipeellä.
Toinen nykyisin tuttu sävelmä on Martti Lutherin Vom Himmel hoch eli Enkeli taivaan, josta kuullaan Johannes Eccardin koraaliversio kevyen polyfoniseen verkkoon kutomana. Praetoriuksen Ein Kind geborn in Betlehem on hypähdellen rientävä homofoninen laulu, jonka riemullisuus kasvaa uusien laulajien liittyessä mukaan.
Homofonia ja polyfonia vuorottelevat levyn kappaleissa. Sellainen on varsinkin Hieronymus Praetoriuksen (ei sukua Michaelille) Magnificat. Homofoniassa yhdelle melodialle muut äänet muodostavat säestyksen, ja sävelet vaihtuvat eri äänissä usein samaan aikaan. Polyfoniassa useampi melodia soi yhtaikaa päällekkäin ja itsenäisesti, silti yhteen sovittautuen. Kaanon on polyfonian yksinkertaisin muoto.
Levyn juhlallisen, hartaasti virtailevan selkärangan muodostaa Jacobus Clemens non Papan messu Pastores quidnam vidistis, jonka viisi osaa on siroteltu muiden kappaleiden väliin. Clemensin messussa ja samannimisessä motetissa on ankaran polyfoninen ja ikiaikainen tunnelma, jossa vanhojen sääntöjen mukaan järkähtämättömästi liikkuvat äänet saattavat joutua ohikiitäväksi hetkeksi törmäyskurssille.
Mutta se ei ole vielä mitään. Kun Jacob Handlin Mirabile mysterium lähtee verkkaan kiipeämään ylös, jo kolmannessa tahdissa hätkähtää oudosti raiteiltaan ajautuvia ääniä, ikään kuin ne eivät osaisi päättää oikeaa sävellajia. Musiikin korjaillessa nykäyksittäin reittiään äänet saattavat tehdä vastakkaisen väistöliikkeen ja tuloksena on vihlaiseva riitasointu, mutta ne voivat myös hypätä suloisesti soivaan tasasointuun.
Hämmentävän modernin teoksen teksti kertoo: Jumala tulee ihmiseksi, mutta ei yhdisty samaksi eikä jakaudu kahdeksi. Käsittämätön mysteeri, ihme. Tätä mysteeriä Handl kuvaa nerokkaasti käsittämättömällä musiikilla, joka kuitenkin etenee niin hitaasti, että kuulija ensin hämmästyttyään ehtii vielä samojen sävelten soidessa sovittaa korvansa yllätyskäänteeseen, kunnes tulee seuraava yllätys.
Mitä erikoisempi viesti, sitä tärkeämpää uskottavuudelle on ehdoton sävelpuhtaus. Ja sen Stile Antico osaa. Monessa vanhan musiikin kuorossa altot ovat miehiä eli falsettitekniikalla laulavia kontratenoreita, mutta Stile Anticossa sopraanojen ohella altot ovat naisia, mikä antaa kokonaissoinnille heleän, pyöreän ja ”enkelimäisen” sävyn. Lontoon pitkänomaisessa All Hallows’ Churchissa tehdyssä monikanavaäänityksessä kuoro fokusoituu eteen hyväilevän lämpimästi kaiunnan levittäytyessä pylväikköön kuin varma lupaus taivasosuudesta. Täysi kymppi joululevyksi, josta uskonnotonkaan ei voi kieltäytyä.
Kommentointi suljettu.