Kansallissosialismi ja sen edustajat, hassuviiksinen herra johtohahmonaan, tekivät muutamia vuosikymmeniä sitten anteeksiantamattoman karmeaa jälkeä riehuessaan itselleen lisää Lebensraumia. Maailma ei saisi koskaan unohtaa sitä järjettömyyttä ja useita miljoonia ruumiita, jotka edellinen maailmanpalo jälkeensä jätti. Sanatonta kauhua ja hävitystä vasten joutuu valitettavasti aina peilaamaan toisesta maailmansodasta viitekehyksensä ammentavaa viihdettä. Me täällä lintukodossa ja äärirauhan aikana emme tajua ollenkaan siitä, mitä nämä ”sankarit” saivat aikaan. Iron Skyn tekijät ottavat tämän räjähdysherkän aiheen haasteena ja käyvät kimppuun keinoja kaihtamatta. Lukijat varmasti jo tietävätkin, miten älyttömistä lähtökohdista elokuva starttaa.
”Efektitiimi koostuu
Battlestar Galactica
ja Babylon 5 -sarjoissa
kunnostautuneista
mestareista.”
Siinä missä Star Wreck oli muutaman euron hassuttelu, niin Iron Sky on megalomaaninen 7,5 miljoonan budjetteineen. Iso panostus näkyy ja kuuluu. Kuuhun luotu natsimaailma ja efektit ovat täysin kansainvälistä luokkaa. Eikä ihme, sillä tuottaja Timo Vuorensola kertoi tiimin koostuneen Battlestar Galactica ja Babylon 5 -sarjoissa kunnostautuneista mestareista. Esimerkiksi natsien hyökkäys maahan on toteutettu visuaalisesti uskomattoman hienosti. Penkit tärisevät, kun wanhanaikaisella tekniikalla varustetut natsialukset moukaroivat pahaa-aavistamatonta maaplaneettamme, Laibach-yhtyeen ”wagneriaarisen” musiikin luodessa apokalyptista äänikuvaa.
Sellaista hurlumhei pomppimista tyylilajista toiseenhan Iron Sky on. Camp-henkeä on sen verran mukana, että juonta ei kannata kovin syvällisesti lähteä perkaamaan. Yksittäisistä kohtauksista on pakko mainita nerokas ”Perikato-kohtaus”. Mikkeliläisyleisö, (ne ketkä tiesivät mitä parodioitiin) ulvoi naurusta kohtauksen aikana. Suomiviitteitä olisin kaivannut elokuvaan enemmänkin, mutta se yksi ”viittaus” on sitten sitäkin hersyvämpi.
Autenttisuuden tunnetta lisäsi mukavasti se seikka, että saksalaiset puhuivat saksaa, eivätkä mitään aksenttimongerrusta. Vaikka Hitlerin perinteenjatkajista olikin elokuvassa tehty varsinaisia pellejä, niin osansa saavat tasapuolisesti kaikki ahneet ja sotaisat kansakunnat, USA etunenässä. Elokuvan vihoviimeinen kohtaus oli jo hieman liiankin alleviivaava. Sodanvastaisuutta oli kai pakko korostaa, kun kerta tabu-aiheeseen kajottiin.
Nyt oltiin harmittavan lähellä todellista elokuvan ilotulitusta, mutta muutamat typerät vitsit ja repiminen eri tyylilajista toiseen laskivat elokuvanautintoa. Johtuisiko poukkoilu osaltaan siitä, että kokkeja oli liian monta hämmentämässä samaa keitosta?
Ohjaaja: Timo Vuorensola
Käsikirjoittajat: Antti Hukkanen, Jarmo Puskala, Johanna Sinisalo, Michael Kalesniko
Pääosanäyttelijät: Götz Otto, Julia Dietze, Tilo Prückner, Udo Kier
Maat: Suomi, Saksa, Australia, Kanada
Kielet: englanti, saksa
Kommentointi suljettu.