Ensimmäinen Guardians of the Galaxy oli Marvel Studiosin uhkapeliä parhaimmillaan. Sen lisäksi, että elokuvan päähahmot olivat käytännössä tuntemattomia muille, kuin tiukimmille sarjakuvan ystäville, se marssitti kankaalle ryhmän, jonka jäseniin kuului muun muassa konetuliasetta heilutteleva pesukarhu ja puhuva puu. Lisäksi elokuvan tapahtumat sijoittuivat nimen mukaisesti jonnekin ihan toisaalle Marvelin universumissa, kuin maapallolle – alun introa lukuun ottamatta. Lopputulos oli täysin pitelemätön, josta oli suurelta osin kiittäminen vapaata kädet saanutta ohjaaja James Gunnia.
Guardians of the Galaxy Vol. 2 on lisää samaa mitä parhaimmassa merkityksessä. Kenties Marvelin pomot ovat oppineet jotain. John Favreaun (Iron Man 1 ja 2) ja Joss Whedonin (The Avengers ja The Avengers: Age of Ultron) – sekä Edgar Wrightin (jätti Ant-Manin ennen kuvausten alkua) – käveltyä ohjaajan tuolilta suoraan ulko-ovelle studion liiallisen elokuvan sisältöön puuttumisen takia, James Gunn kertoo saaneensa edelleen vapaat kädet Guardiansin jatko-osankin suhteen. Uhkapeli kannattaa jälleen. Vol. 2 on huikean viihdyttävä ja kaiken päälle erinomainen elokuva kaikilla mittapuilla.
I am Groot
Guardians of The Galaxy Vol. 2 jatkaa enemmän tai vähemmän suoraan siitä, mihin edellinen osa jäi. Ilmeisesti Marvelin virallisen aikajatkuman mukaan aikaa on kulunut muutamia kuukausia. Edellisessä osassa yhteen heitetty täysin dysfunktionaalinen ryhmä ei vieläkään varsinaisesti osaa pelata yhteen, mutta yhdessä he kuitenkin ovat. Syistä, joita eivät täysin itsekään ymmärrä.
Eräänlainen jatko-osien Hiljainen Sopimus on, että jos ensimmäisessä osassa on koottu ryhmä, toisessa osassa se pitää yrittää repiä rikki sisäisten ristiriitojen kautta (esim. Pirates of The Caribbean tai Marvelilla The Avengers). Captain America: Civil Warin tyhjennettyä pajatson kokonaan Guardians… Vol. 2 väistää teeman suurimmalta osin. Ei, eivät päähenkilöt edelleenkään mitään onnellista perhettä ole, mutta perhettä kuitenkin. Välillä riidellään ja ehkä yritetään tappaa joku, mutta ei mitään vakavaa eripuraa, sentään.
Elokuva on parhaimmillaan hulvattoman päähenkilökaartin päästellessä vitsejä ja one-linereita sarjatulella ja pallotellessa vitsejä keskenään.
I am Groot
James Gunnin ohjaus on vähintään yhtä anarkistista kuin edellisessä osassakin. En usko, että vaikkapa Batman-elokuvissa tullaan (enää) koskaan näkemään jättimäistä Pacman-palloa syöksymässä taistoon jumalaa (pienellä jiillä) vastaan. Guardiansin linjaan se sopii kuin nenä päähän. Oikeastaan koko elokuvan parasta antia on päähenkilöiden keskinäinen sanailu. Jopa hieman valitettavasti Gunn muistaa kuitenkin alun jälkeen, että elokuvissa pitää olla pääpahis ja universumin täytyy olla taas vaarassa, että Vartijoilla riittää tekemistä.
Temaattisesti elokuva käsittelee mitä perhe tarkoittaa. Eikä mitenkään kevyellä kädellä. Vedet silmissä meni tältä katsojalta puolet elokuvasta, enimmäkseen nauraessa. Pari muuta kertaa taisi sitten olla jotain kevään allergiaoireita. Ei tällaisella hupielokuvalla ole mitään asiaa ottaa pumpusta kiinni ja puristaa näin kovaa.
Tyylillisesti elokuva heittelee laidasta laitaan tuntumatta mitenkään tilkkutäkiltä. Yhtäältä tämä on kevyt-scifiä sanan parhaassa mahdollisessa merkityksessä ja komedia räiskyy. Toisaalta muutama kohtaus elokuvassa on kuin suoraan Hohdosta. Syynä lienevät ohjaajan juuret kauhuelokuvan (Slither) puolella. Harvemmin K-13 elokuvassa näytetään lähikuvassa henkilöiden jäätyvän kuoliaiksi avaruuden tyhjiössä. Tai yhtä suurta body-countia. Ylipäätään koko elokuva on sekä kuvauksen että leikkauksen ja dialogin osalta, no, anarkistinen. Elokuva säksättää, räiskyy ja vaihtaa tempoa sulavan etenemisen sijaan. Ja tottakai Awesome Mix Vol. 2 on mukana.
Galaksin Vartijat eivät myöskään ole mitään puhtoisia sankareita. Rocket nauraa ääneen ampuessaan elokuvan pahiksia konetykki molemmissa käsissä. Eräs epäonninen kiduttaa Grootia aiemmin ja myöhemmin Groot pudottaa miehen pää edellä kymmenien metrien korkeudesta. Laskeutuminen jää näkemättä, mutta kellekään ei ole epäselvää, miten kävi. Eikä ketään syyn nähnyttä varsinaisesti haitttaa. Yondun vihellessä hänen ohjaamansa nuoli kaataa väkeä lähes yhtä nopeasti, kuin John Wick nimikkoelokuvassaan. Siinä, missä Suicide Squadin päähenkilöt pitivät monologeja kertoakseen olevansa synkkiä pahiksia, Vartijat eivät tee itsestään numeroa – ja hyvä niin.
I am Groot
Henkilökaarti on edelleen loistava. Chris Pratt (Jurassic World) vetää Peter Quillin / Star-Lordin roolin täysin nappiin ja lunastaa lopullisesti paikkansa space cowboyden joukossa Han Solon ja muiden rinnalla. Karismaa miehellä riittäisi kantamaan koko elokuvan vaikka yksin. Edellinen osa avasi Dave Bautistan uran elokuvanäyttelijänä – mies on tunnettu showpainijana, mutta sittemmin myös viimeisimmästä Bondista – ja Bautistan täysin tilannetajuton Drax vastaa isosta osasta elokuvan vitsejä. Drax toteaa hyväntuulisesti nauraen ”I have famously massive turds!” tajuamatta, että julistus ei ole sieltä korrekteimmasta päästä. Ja sanoo tuon vailla minkäänlaista karkeutta.
Edellisessä osassa shown varastanut puuolento Groot on jatko-osassa Baby Groot lähes kuoltuaan ensimmäisessä, ja digitaalihahmona aivan mahtava. Samoin kuin aisaparinsa Rocket, lähes kaikkiin ja kaikkiin pottuuntunut geneettisesti muunneltu pesukarhun oloinen humanoidi. Joka on tykästynyt tuliaseisiin. Kunniamaininta myös Michael Rookerin (Henry – Portrait Of A Serial Killer, JFK) Yondulle. Rikollispomolla on lopulta hyvä sydän ja Rooker on timantinkova roolissaan. Zoe Saldana uusii roolinsa Gamorana, jonka siskonsa Nebula (Karen Gillan) haluaa tappaa. Pieniä perheensisäisiä jännitteitä silläkin puolen.
Tavallaan ihmettelin, miksi traileri paljasti Kurt Russelin (The Hateful Eight, Pako New Yorkista, The Thing) esittävän Peter Quillin (Pratt) isää sen sijaan, että yllätys olisi säästetty elokuvaan. No, sekä Russelin mukanaolo että suhde Peteriin paljastuu heti elokuvan alussa. Sen sijaan kaksi muuta täysin epätodellista roolivalintaa – toinen cameo, toinen kenties tulevaisuudessa isompikin rooli Marvelin universumissa – kiskovat maton täysin alta. Älkää googlatko, menkää katsomaan. Ja pysykää tuolissa lopputekstien ajan. Niiden välissä on viisi (5) kohtausta piilotettuna.
I am Groot
Kuten alussa totesin, Marvel on suututtanut useamman ohjaajistaan puuttumalla elokuviensa sisältöön. Toki yhteistä universumia valvovan tuotantoportaan on pidettävä elokuvat linjassa, mutta liika on liikaa. Kenties Marvel on oppinut läksynsä tai sitten kyse on vain siitä, että Guardians of the Galaxy on niin kaukana muusta Marvel-jatkumosta, että sen kanssa saa irrotella, mutta ohjaaja James Gunn sai tehdä juuri niin vinksahtaneen elokuvan, kuin halusi. Oli syy mikä hyvänsä, sekä Gunnilla että elokuvan näyttelijöillä on ollut silminnähden hauskaa myös toista osaa tehdessä. James Gunn on jo ilmoittanut ohjaavansa vielä kolmannen Guardiansin.
Sitä odotellessa ajattelin juhlistaa Star Wars Dayta katsomalla Guardians of the Galaxy Vol. 2 uudestaan. Painelkaa leffateatteriin, niin ymmärrätte miksi.
Kommentointi suljettu.