Kalifornia, Ransu-koira ja suomalainen HC-punk samassa lauseessa!? Usalainen Ransu`s Revenge on matkalla kohti suomalaisuuden ydintä. Nyt käsittelyssä yhtyeen uusi, melkein kahdeksan minuuttia kestävä ”pitkäsoitto”.
Suomen ”virallinen” Ganes-tribuuttibändi pistää isompaa vaihdetta silmään. Ile Kallio ja Janne Louhivuori elävöittävät BD:n soundia, saaden Get Readyn! rokkaamaan ja rollaamaan pakottamattoman autenttisesti. Audiovideo kysäisi bändin rumpalilta J-P Kakkolalta, joko Ruotsi kutsuu Black Devilsiä, niin kuin Hurriganesia aikoinaan.
Ainakin albumijulkaisujen valossa, Judas Priest on tällä hetkellä planeetan kovin heavy rock-yhtye. Suosittelen varauksettomasti ampautumaan metallilegendojen matkaan Halfordin ja kumppanien toimiessa henkioppaina. Tätä kuunnellessa sielukin hymyilee.
Lähes 20 vuotta kului aikaa edellisestä sooloalbumista. Useammista, osin matkan varrella haudatuista projekteista ja biisiaihioista on Maiden-legendan uutukainen kasailtu. Sisältäen sykähdyttäviä hetkiä, mutta myös suvantoja.
Mikkeli on rock-kaupunki, mutta jostain syystä täältä kansalliseen tietoisuuteen nousseet orkesterit voi laskea yhden käden sormilla. Deathropylla on tyylikkäällä melodeathillaan hyvät mahdollisuudet läpilyöntiin isomminkin. AudioVideo kyseli bändin pääasialliselta säveltäjältä, kitaristi Tuomas Torikalta kuulumisia ja ajatuksia tulevasta.
No nyt! Pitkään vaisuna ja väsyneenä häilyillyt melodisen punkin veteraani on tehnyt raikkaanoloisen, menneet kulta-ajat mieliin palauttavan konstailemattoman albumin. Ennustan Saviorsin löytyvän kriitikkokollegoiden ja fanienkin vuoden 2024 parhaiden julkaisujen listoilta.
Brucella on alkemistinen taito lisätä vuorokauteen tunteja. Nyt mies on nipistänyt aikaa pitkään odotetun uuden sooloalbuminsa parissa tohottamiseen. Ensimmäinen sinkku polskuttelee syvissä ja raskaissa vesissä.
Suomeksi lauletun metallin tulevaisuus on turvattu. Jos Voutsan tekemiset jatkuvat nykyisen kaltaisina, ennustan, että vuoden parin sisällä kokoonpano nauttii kansallista suosiota. Uusi kappale Nyrkkisääntö pompauttaa homman seuraavalle levelille. AudioVideo kysäisi Mikko ”Voutsa” Voutilaiselta, missä mennään nyt, ja häämöttääkö lopullinen lentokorkeus pilvien yläpuolella.
Tapaushan se on, kun wanhat metallijumalat (nuoremmilla soittajakavereilla tuettuina) julkaisevat uutta materiaalia. Ensi vuonna ilmestyvältä albumilta kuullaan ensimmäisenä lohkaisuna tuttuja maneereita sisältävä räiskyvä metallijyrä.
Touchdown on lähes 1980-luvun Accept-klassikoiden tasolle yltävä balladivapaa rymistely, johon extraboostia on tuonut vanhan Accept-soittajatoverin Peter Baltesin kokoonpanoon liittyminen. U.D.O.n ja Acceptin välinen kissanhännänveto, korona ja venäjän sota ovat nekin kiukkua musiikkiin kanavoineet.
Tällä kertaa Tobias Forge on ”ghostannut” EP:llisen itselleen merkityksellisiä rock- ja pop-kappaleita. Mitäpä luulette, onko tarttuvia ja upeasti tuotettuja covereita tarjolla…
Romaniasta ei juurikaan ole (rokki)bändejä kansainväliseen tietoisuuteen noussut. AudioVideo jututti E-An-Na-yhtyeen laulajaa ja multi-instrumentalisti Andrei Olteania ja kysyi, voisiko asia korjaantua omaperäisellä yhdistelmällä kansanmusiikkia ja metallia.
Aina kun kalifornialainen yhtye tekee suomalaisten HC-punklegendojen innoittamana musiikkia suomeksi laulettuna, niin AudioVideo tekee siitä jutun. Kysytäänpäs kuitenkin ihan herrojen äidinkielellä, kuka, mitä, häh?! Tässä tarinassa olisi aihetta rockumentiksi.
Paradise Lost-miehet Holmes ja Mackintosh sukeltavat sivuprojektillaan dark waven ja elektronisen musiikin syövereihin. Erittäin mielenkiintoisen kokonaisuuden ovat hevihirmujen kauhistukseksi aikaiseksi saaneet.
Pikavauhtia kulttimaineeseen nousseen Vehje-orkesterin ”mahottoman” kova debyyttialbumi ilmestyy Ihmiskunnalle 2.12. kuluvaa vuotta. Audiovideo fanittaa ja kyselee päävehkeilijä Niko Taskiselta, onko kahvihammasta kolotellut viime aikoina.
Edguysta tuttu Tobias Sammet on pyörittänyt metallioopperakonseptiaan jo parikymmentä vuotta. Albumien taso on polkenut viime vuodet paikallaan, mutta tyylikkään visuaalisen ilmeen ja kovan luokan vierailijoiden turvin kansainvälinen kiinnostus on säilynyt. Uusi levy on vanhaa tuttua, mutta tasonnostoa on havaittavissa.
Kolmikolla Kilmister, Taylor, Clarke saatiin hengästyttävän ja sangen vähäunisen ajanjakson loppumetreillä vielä yksi kiukkuinen albumi aikaiseksi. Juhlajulkaisuun on uudelleen masteroinnin lisäksi kaivettu fanien iloksi mielenkiintoista moottöripää-materiaalia. Alkuperäiseltä albumilta löytyy yksi täydellinen rock/heavybiisi.
Tuomiopäivä lähestyy ja David-setä on vielä kuusikymppisenäkin hyvin, hyvin vihainen. Viimeaikaiset harmitkin on saatu kanavoitua uuteen Megadeth-albumiin, joka kiilaa yllättäen yhtyeen klassikkoalbumien vanaveteen.
”No painu jo perkeleen pastori hiiteen, lähetkö heti vae laskenko viiteen? Näinköhän tappaisit riemujen tuojan, Ihan kuin kolkkaisit elämän luojan. Lue se kirja ja pura se risti, elämän suolaa on bluesi ja twisti Ja haetarirock!” -Juice Leskinen-.
Virvatulen lailla loimuava The Return of the Shadow on onnistunut paluu yli 20 vuotta Tolkienin kirjasaagoista kehystarinansa ammentaneelta fantasiametallibändiltämme.
Tulin monen muun kanssa Vehje-uskoon yhtyeen viimevuotisen debyyttijulkaisun myötä. Yhtye jatkaa hämmentävää punkkihäröilyään kolmen biisin sinkulla. Syksyllä pukkaa uutta levyäkin!
Rammsteinin herrat ovat tulossa vanhoiksi. Pervot sanoitukset ovat vaihtuneet salonkikelpoisempiin ja biisit kuluttajaystävällisemmiksi. Tällä kertaa tunnelmatkin välittyvät aiempaa paremmin. Uuden albumin jokaisella kipaleella on isoveli bändin aiemmassa tuotannossa, mutta on tämä silti upea julkaisu.
Itä-metal heittää lähiöiden kuonat kuulijan niskaan, kiukkuisen metalcoren ja gang shouttien siivittämänä. Oma visio, vakuuttava crossover rähinä, sekä vahvat taustavaikuttajat nostavat Lähiöbotoxia pikavauhtia kohti maamme metallieliittiä. Järkälemäisen soundin levylle on taikonut Grammy-palkittu Will Putney.
Tobias Forge on lähtenyt Imperalla etsimään totuutta paikoitellen uusilta musiikillisilta poluilta. Vaikka maisemat ovat Ghostin toimiessa oppaana ennen kokemattomia, niin pitkän linjan rokkarit valtaa déjà-vu. Loiston ja krumeluurin alta alkaa harmillisesti kuulua myös loppuun kalutulla idealuulla paukutettavan rummun onttoa kuminaa.