fbpx
Artikkelit

Keikkaraportti ja Azam Ali -haastattelu / interview – Niyaz sekä Wimme Saari ja Tapani Rinne – Helsingin Juhlaviikot

Helsingin Juhlaviikkojen Huvilateltta sai kokea aikamoisen maagisen illan ja täydellisen kombinaation Wimmen ja Tapani Rinteen aloittaessa illan virsillä, joikuilla, saamiräpillä, bassoklarinetilla ja elektronisilla efekteillä ja Niyazin huipentaessa kokemuksen ilmoille suoltamallaan vastustamattoman laulun, Lähi-Idän perinteiden ja konebiittien punoksella, joka usutti yleisön lavan eteen tanssimaan.

A full English interview with Azam Ali at the bottom of the page.

Tapani Rinne

Kuten olen aiemminkin sanonut, Tapani Rinne ja Wimme Saari ovat hieno yhdistelmä. Velikullat ovat samaan aikaan vakavia shamaaneja sekä vekkuleita, pilkesilmäisiä taikureita. Kolmantena jäsenenä on miksauskopin suunnassa elektronisella taialla kokonaisuuden yhdistävä Tuomas Norvio.

Bassoklarinetti muuntui Tapani Rinteen käsissä kokonaiseksi musiikkimaailmaksi. Sen ääni laajeni ja pyöri ympyrää Rinteen käyttäessä soitintaan niin perinteisenä puhaltimena kuin tuodessa siitä ilmoille jos jonkinmoisia kopinoita ja rapinoita, jotka yhdistyivät Wimmen luonnonläheiseen esiintymiseen. Vallaton Wimme taas joikasi, lauloi virsiä erikoisen viattoman kuuloisesti ja puheli saameksi vähän räppityyliin, ehkäpä jutellen päivän politiikasta. Seesteisten meditatiivisten tuokioiden lisäksi miesten esityksestä nousi välillä myös hurja rytmi tempomaan mieltä ja ruumista joka ilmansuuntaan. Voi pojat.

Noilla eväillä oli helppo siirtyä odottelemaan illan pääkokoonpanoa Niyazia, jonka pohjana on persialainen perinnemusiikki, elektroninen nykypulssi ja solisti Azam Alin vaikuttava laulu. Azam Alin, miehensä Loga Ramin Torkianin ja muun bändin esiintyminen tuntui makoisan vaivattomalta ja hurjan intensiiviseltä luoden illan, joka sai unohtamaan minuutit ja tunnit, ajan ja paikan muuttuessa merkityksettömiksi musiikin edessä. Teltan kattoa vasten kohisten raivonneet ukkoskuurot toivat mukaan vielä yhden elementin, joka oli kuin suunniteltu riuhtaisemaan yleisön yhä syvemmälle illan musiikin pyörteeseen.

Avoin, ennakkoluuloton mieli näkyy Niyazin musiikissa selvästi. Uusi ja vanha on yhdistettynä väkeväksi sekoitukseksi, josta on tavanomaisuus ja turvallinen peruspuuro kaukana. Ja vaikka osasia on paljon – elektroniikasta perinteisiin soittimiin, perkussioista lauluun ja lännestä itään – on se kaikki mukana hyvästä syystä. Lopputulos on niin livenä kuin levyllä saumaton ja imevä musiikillinen hybridielämys, joka on enemmän kuin osiensa summa.

Haastattelussa Azam Ali

Erinomaisen konserttikokemuksen lisäksi pääsin myös keskustelemaan Azam Alin kanssa musiikin teosta, musiikin kokemisesta ja musiikkibisneksen ongelmista pohtien mahdollisia ratkaisutapoja. Aloitimme heti hyppäämällä syvään päähän kysyessäni miten Azam Ali näkee musiikin.

”Minä näen musiikin taiteen muodoista esoteerisimpana. Se antaa meille mahdollisuuden paeta tylsästä arjesta ja se saattaa meidät määrittelyistä ja rajoituksista vapaaseen tilaan, joka ylittää kulttuurien, kielten ja uskontojen rajat. Siellä me voimme oikeasti olla vapaita. Kuuntelet tai teet musiikkia.”

Azam Ali ja Loga Ramin Torkian

Musiikin teosta puhuttaessa Azam Ali kertoo nauraen, että hänen parhaat kappaleensa ovat syntyneet sattumalta, esimerkiksi studiossa vapaasti musisoidessa. Niitä vahinkoja pitää sitten kehittää ja katsoa mitä niistä tulee.

”Monet sanovat, että musiikki tulee jostain muualta, mutta minusta tuntuu siltä, että sitä itse menee jonnekin muualle. Se on kuin talo monine erilaisine huoneineen, astut sisään huoneeseen ja löydät sieltä jotain erikoista, jota rupeat muokkaamaan. ”

Azam Ali näkeekin itsensä rakennusmestarina musiikkia tehdessään, luoden tunnelmia, maisemia ja tiloja joihin kuulija voi astua sisään.

”Musiikkini on elämänkertani. Se on tarinankerrontaa, kerron oman tarinani melodioiden kautta. Kokemukseni, tunteeni, haaveeni – kaikki se on mukana tekemässäni musiikissa.”

Entäpä onko musiikkinsa paremmin päivään vai yöhön sopivaa? Azam Ali vastaa naurahtaen, että se ei ole ainakaan aurinkoista päivää varten, mutta voisi sopia synkkään ja sateiseen päivään.

”Musiikkini on mielestäni sisäänpäinsuuntautunutta, sillä sellainen minäkin olen työskennellessäni. Olen sosiaalinen toisten seurassa, nauran ja juttelen ihmisten kanssa mielelläni, mutta musiikkia luodessani haluan olla omassa rauhassa. Sanoisin musiikkini olevan enemmän öitä varten, sillä öisin käännämme katseemme sisimpäämme.”

Omista ensimmäisistä musiikillisista kokemuksistaan Azam Ali poimii muuton Intiaan, jossa kadulla kävellessä kuuli temppeleiden musiikkia, laulua ja kellojen soittoa.

”Tuon musiikin kuuleminen vaikutti minuun. Tuntui kuin se olisi kuljettanut minut jonnekin, herättäen minussa paljon eri tunteita, saaden oloni välillä epämukavaksikin, sillä en ymmärtänyt kokemaani. Aikuistuessani ymmärsin sen musiikin voiman.”

Musiikkibisneksen arki ja tulevaisuus

Palatessamme takaisin arkisempiin asioihin päädymme keskustelemaan musiikkibisneksen nykytilasta, josta Azam Ali kertoo näin:

Azam Ali, Niyaz

”Monet upeat musiikkitapahtumat pitkin Eurooppaa ovat joutuneet laittamaan lapun luukulle vähentyneen lipunmyynnin ja tukihanojen sulkeutumisen vuoksi. Muistan, kun kiersimme vuosina 2007 – 2008 paljon enemmän Euroopassa, mutta nykyään se on hankalaa. Kahteen kertaan olemme joutuneet perumaan kiertueenkin kannattamattomana. Tämä on iso ongelma. Tämänkaltainen musiikki ei saa radiosoittoa, vaan ihmiset kuulevat sinusta ainoastaan konserttien kautta.”

”Viime aikoina on pohdittu paljon sosiaalisen median vaikutusta. Mutta vaikka sitä kautta saakin musiikkinsa ihmisten kuultavaksi ympäri maailman, ei sitä ole toteutettu niin, että artisti saisi siitä toimeentulonsa.”

Azam Ali ei kuitenkaan ole luopunut toivosta, vaan on innoissaan uusista mahdollisuuksista. Viime aikoina on ilmestynyt esimerkiksi firmoja (mm. http://www.stageit.com/) jotka tarjoavat mahdollisuuden lähettää livekeikkoja netin kautta yleisölle ympäri maailman. Myös julkaisupuolella Azam Ali on kokeillut uusia malleja ja hänen viimeisin levynsä toteutettiin joukkorahoituksen avulla. Azam Ali muistelee projektia lämmöllä, vaikka ongelmiakin oli.

Azam Ali

”Pidin eniten siitä tiiviistä yhteydestä faneihin, se oli kaunis ja koskettava kokemus. Mutta kun levy oli valmis, niin meillä ei ollut mitään keinoa markkinoida sitä. Jos ihmiset eivät ole Facebookissa ja Twitterissä, he eivät tule kuulemaan siitä albumista. Ja vielä on paljon ihmisiä, jotka eivät käytä sosiaalista mediaa.”

Vaikka levy-yhtiöillä onkin tehokkaat markkinointikoneistot, tarjotaan artisteille niin epäreiluja diilejä, että se tuntuu Azam Alin mielestä suorastaan rikolliselta. Albumien tekoa varten annetuissa ennakoissa on hurjat korot, eikä ennakkojen takaisinmaksunkaan jälkeen saatu tienesti ole artistille reilu, vaan artisti saa yleensä vain 15 prosenttia tuloista, 20 prosenttia jos sattuu olemaan onnekas.

”Vanha malli on epäreilu, eikä se toimi. Uutta ei vielä ole näkösällä, joten saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mutta ratkaisu ei ainakaan ole se, että artisti ottaa harteilleen sekä musiikin teon että sen markkinoinnin. Siinä päätyy kärsimään joko artistin musiikki tai toimeentulo.”

Tällä hetkellä bändillä on tekeillä uusi levy, jonka teossa on mukana Björkinkin kanssa mainetta niittänyt tuottaja Damian Taylor. Yhteistyön hedelmiä päästään nauttimaan ensi vuoden keväällä, eikä muistakaan projekteista ole puutetta. Azam Ali hihkaisee, että hän huolestuu vasta sitten, kun tulee päivä, jolloin ei olekaan mitään uutta sanottavaa, mutta on onnellinen siitä ettei se päivä ole vielä tullut vastaan.

Loppuun kokopitkä haastattelu englanniksi, olkaa hyvät!

An interview with Azam Ali

Where does music come from, what is it to you?

”Well, for me music is the most esoteric form of art. It allows us to escape from the sort of mundane aspects of the world and to travel to a place that is indescribable, indefinable and a place that transcends culture, language and religion. I think it’s the ultimate place where we can really be free. Whether you are making the music or listening to it, it is the same. For me that’s what music is.”

”When you make music,
how does it come to you?
By accident.”

When you make music, how does it come to you?

”By accident.” [laughs]

”The best songs I’ve written came by accident. You know, you are just in the studio, experimenting and you just let yourself go and be free and suddenly it’s like falling over something. ”Oh, what’s that?” And you stay with the accident, you make it more refined, you shape it and it becomes something. People always say the best songs come from somewhere else, but I don’t think it comes from somewhere else, I think you go somewhere else. You travel and then you discover it. It’s like walking in a house with different rooms: you enter a room, you think there’s something special there and you shape it and make it something.”

”But for some people it’s more cerebral, an intellectual process. I think it also depends on how you are trained as a musician. I know musicians who might have an idea for a melody on a plane or on a train and they start writing it the way a poet would write. But it never was like that for me. I don’t think in terms of notes, I just think in terms of melodies. And I have to experiment and try things. It’s different for everyone.”

Azam Ali

How would you describe your music?

”I think for me my music is really a biography of my life. It’s telling a story, and I’ve told that story through melodies. My personal experiences, my own feelings, my wishes – all of that comes out in the music I make.”

When you were young, you started with playing the santour, but…

”Yes, that’s right. I never wanted to be a singer, I wanted to be an instrumentalist. But when I was studying with my teacher, there were some passages that you had to learn to sing the part and play at the same time. So, when he would hear me singing, he would say: ”You know, there’s something in your voice, it makes me feel something. You should think about singing.” I always said no. Finally, when I went to college I took a course in singing and that teacher encouraged me too. And after a while people didn’t want to hear me play, they wanted to hear me sing.” [laughs]

”So, you know, the path
was chosen for me.”

”So, you know, the path was chosen for me. Which is OK, I love it, it’s a beautiful path.”

You’ve had such a diverse life and you’ve been all over the world, what was the first musical experience that affected you a lot?

”I think I felt the power of music when I moved to India. We would walk in the streets and I would hear the music in the temples, the spiritual songs they were singing. It would resonate, it was on the speakers, the reverb in the temples, and the bells… always combined with the bells. Something used to happen to me when I would hear the music. I used to feel that inside me I’m going somewhere, it was making me feel things that sometimes were uncomfortable, because I didn’t understand it. As I grew up I felt the power that music can have. To take you to places.”

”When making music I’d like to think that I’m creating an environment, that I’m building a space for somebody to come inside. Really like a room. I want to make you feel like you’re inside an atmosphere. That’s where I like to go when I’m in music, I really like to go somewhere. If you think about it in terms of a landscape or an atmosphere, I think that really describes my approach to music.”

”My music is not for
a beautiful sunny day!”

Is your music nighttime or daytime music? Or both?

”It’s not for a beautiful sunny day!” [laughs]

”Maybe daytime if it’s snowy, gloomy and rainy. I think it’s very introverted music because I’m like that when I work. I’m extroverted with people, I love to talk and laugh, but when I create I’m extremely introverted. When I create I like to be alone. Unlike in real life. I think, mostly, I would say it’s more a nighttime music, because nighttime is associated with going within. I like music which makes you go inside.”

You haven’t performed as much in Europe as you have in Northern America, for example. Any reason for that?

”We were just having this discussion, that the music industry has really suffered a lot – even mainstream music – but in general a lot of indie labels are disappearing. The music festivals are also suffering. A lot of really great music festivals across Europe are having to shut down because they have less ticket sales and the governments are cutting funding. And the first thing they are going to cut the funding from is the world music festivals.”

Azam Ali

”I remember when we were touring back in 2007 – 2008, we were doing so many more concerts in Europe, but now it’s impossible. Two times we’ve had to cancel tours. The fees were so low that it was impossible to pay the expenses of the musicians. This is the big problem that we are facing. I think you become popular where you are going to perform, because for this kind of music there’s no radio play. So the only way people will hear you is if you go there to perform.”

Do you have any solution in mind?

”We are now looking at where the technology is going. There’s an ongoing debate and a discussion about the role that social media will play for an artist. In some ways it’s really helpful, because now people from all over the world can have access to music from anywhere. The downside is that it has not been created in a way that an artist can survive off of it. It’s hard to earn a living through your music being available everywhere online.”

”One of the things that we are very excited about is that there are some new companies coming up, http://www.stageit.com/ for example, where you can organize online concerts: you go to a local venue, you set up a good sound system and you can broadcast your live show anywhere. People can buy tickets from anywhere in the world and they can tune in to see our show. It’s not the same as going to a real concert, but it’s the next best thing. So that’s one thing that excites me for the future.”

”It’s so unpredictable now – where the market is going and who is going to survive at the end. All we can do is to make the music that we love and hope that the fans will keep it alive. That they will find a way.

Niyaz – The Hunt

You released your latest CD on your own?

”Yes, we did a crowdsourcing for it. It was a great, big experiment and a really difficult one. I mean I love the aspects of it, my favorite part was to really connect with the fans. It was so emotional for me and such a beautiful experience. Connecting with people, how passionate they became. It was so amazing and I cried so many times.”

”But the hard part was that once the record was finished, we had no way to market it. That’s what the record companies do, they have the marketing machines. So, that’s the struggle. It’s impossible for an independent artist to market their album. So, even if we have a successful campaign and we make the record, people are not going to hear about it.”

Even though you are so well known around the world.

”Yes. I get it all the time, people are writing to me saying they didn’t know I made a new record. Unless you’re on Facebook or on Twitter, you don’t know about it. And there are still a lot of people who aren’t there. So…”

”The model of a record company
is such an unfair system.”

You’ll have to spend all your time promoting the album and won’t have as much time for making music?

”Yes! Exactly! That’s how I felt. You have to be engaged to make it a successful campaign. You can’t just sit back. And I really wanted it to be something that I was a part of. But honestly, you can’t do that… The record comes out and you are making phone calls and doing this and that while trying to be creative at the same time. That’s impossible.”

”So, I don’t think I would do it like that again. But I think I would like to do a crowdsourcing because the nice thing is that you don’t have to borrow money from a label anymore. The model of a record company is such an unfair system. You basically get a loan to make a record, but once the album comes out you will not see a penny until that money has been paid back from the album sales. Not only that, but the percentage that your loan is given to you… It should be illegal for a company to charge that kind of interest for a loan. This is why even some mainstream artists fight against labels and take them to court.”

”The part that I like is that if you get your fans to buy the album in advance… Because what is crowdsourcing? You’re not just donating your money, you’re getting something for it. You buy the album in advance and the artist uses that money to make the album.”

”And then you would have the record company market the album. Everybody wins like that. Although it still would be an unfair solution for the artist. You would be using the machinery of a record label and the split is not 50-50. If you’re very, very lucky, you might get 20%, but most artists get 15%.”

”Bringing somebody who is from
very different world to our world…”

”So, when people download your music for free, I try to tell them that if you are going to buy a record for 10 dollars, most likely 1 dollar of that is going to the artist that you love and whose music you can’t live without. So… if you’re not even willing to give them that one dollar, there’s little chance for that artist to survive and make that music for you.”

”So, we’ll see. The old model is the unfair model that doesn’t work. The new model has yet to emerge. We don’t know what it’s going to be. But I don’t think the solution is for an artist to do the art and the business. Because one will suffer. Either the business will suffer or the art that you make suffers. It’s just going to take time for the solution to appear.”

What do you have in mind for the future?

”We are working on a new Niyaz album right now. Damian Taylor, a producer who worked with Björk, is co-producing the album with us. We are really excited about it. Bringing somebody who is from very different world to our world… to see what he’s going to add. So, we are working on it now, our plan is to release it next March and then tour the new album.”

”And other projects, there’s always other projects. You always feel as an artist that you have something you want to do. It’s good. I will start to worry when I wake up one day and feel I have nothing to say. I will panic!”

Let’s hope that day never comes!

”I’m sure one day it will come, but I’m happy that it’s not here yet!” [laughs]

Kirjoittaja

Kommentointi suljettu.

Share via
Copy link
Powered by Social Snap