Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltain etelästä virtasi sankoin joukoin mustia pohjoisen luvattuun maahan ja myös blues valtasi itselleen lisää elintilaa muuttoliikkeen mukana vaeltaessaan. 1940 – 1950 -lukujen aikaan Chicago nousi yhdeksi bluesmusiikin tärkeistä tapahtumapaikoista eritoten Mississipin suunnalta sinne siirtyneiden muusikoiden ansiosta. Mississippiemon mutaisista helmoista teollisuuskaupunkiin muuttaneista mainittakoon Muddy Waters, Howlin’ Wolf ja Willie Dixon. Nämä legendat olivat tiukasti mukana urbaanin bluesin sähköistämisessä – kitaraan pistettiin sähköt, huuliharppuakin soitettiin vahvistimien kautta ja mukaan otettiin tiukka bändiote.
”78-vuotias huuliharpisti Billy Boy Arnold
pysyi varmalla esiintymisellään yhtenä
konsertin kantavista rakenteista.”
Tuota Chicago bluesin syntyhistoriaa ja jatkumoa valotettiin keskiviikkona kahden tunnin ja 17 kappaleen verran ison ja iloisen esiintyjäkaartin toimesta Helsingin Kulttuuritalolla. Illan aikana kuultiin mm. Muddy Watersia, Little Walteria sekä Junior Wellsiä ja konsertin esiintyjät toivat kuuluviin myös omaa, vanhojen legendojen rinnalla syntynyttä musiikkiaan. Lavalle nousivat Billy Boy Arnold, John Primer, Billy Branch, Lurrie Bell ja Carlos Johnson mukanaan The Living History Band.
Taustabändin huuliharpisti Matthew Skoller toimi erinomaisen hyvin monissa rooleissaan niin juontajana, pääesiintyjien avustajana kuin itse esiintyjänäkin, myös muu taustabändi hoiti oman osuutensa takuuvarmasti. Konsertti alkoi yksinkertaisesti pianon ja rumpujen muodossa kasvattaen ja vaihdellen esiintyjien ja soitinten määrää, kunnes lopulta encorekappaleen aikana lavalla oli koko kymmenpäinen joukkio.
Pääesiintyjistä ensimmäisenä mukaan tuli Sonny Boy Williamsonin opissa ollut, nyt 78-vuotias huuliharpisti Billy Boy Arnold, joka pysyi varmalla esiintymisellään yhtenä konsertin kantavista rakenteista. Myös Carlos Johnsonin leppoisa ja komiikkaa täynnä oleva olemus upposi hyvin – hiirenhiljaa soitetut kitarasoolot ja humoristiset lyriikat eläytymisineen nostattivat väestä spontaaneja nauruntirskahduksia ja aplodeja. Lurrie Bell onnistui nousemaan ajoittain lähelle entistä kosketustaan tuoden saliin makoisaa magiaa varsinkin laulun muodossa.
Pääesiintyjät kävivät lavalla sekä yksittäin että yhdessä esiintyen, jälkimmäisestä esimerkkinä kitaristi John Primerin ja huuliharpisti Billy Branchin mallikas ja menevä yhteisveto Muddy Watersin kappaleesta Sugar Sweet.
John Primer, Billy Branch – Sugar Sweet – Chicago Blues: A Living History
Kattava kokonaisuus onnistui esittelemään hyvin Chicago bluesin eri ainesosia saaden yleisön nousemaan seisaalleen encorekappaleen, The Blues Had A Baby (And They Named It Rock And Roll), jälkeen.
Chicago Blues: A Living History, Part I & II:
Lisätiedot, Eastway Live:
”Helsingin Kulttuuritalon lavalla keskiviikkona 4. kesäkuuta nähtävät elävät legendat Billy Boy Arnold, John Primer, Billy Branch, Lurrie Bell ja Carlos Johnson yhdistävät voimansa ainutlaatuisessa esityksessä, joka kunnioittaa Chicago bluesia sen syntyajoilta aina tähän päivään saakka. Parituntinen kunnianosoitus vie yleisön musiikilliselle aikamatkalle; liikkeelle lähdetään 1940-luvun alkupuolen ensimmäisistä, rummuin varustelluista kokoonpanoista, joissa tärkein soitin oli piano. Matkaa jatketaan 1950-luvulle ja siitä eteenpäin, sähkökitaran ja huuliharpun tullessa mukaan kuvaan.
Chicago Blues: A Living History on palkittu useilla kansainvälisillä tunnustuksilla ja vuonna 2010
se sai osakseen Grammy Awards -ehdokkuuden. Esitys on saanut osakseen suitsutusta aikamme parhaana Chicago blues -kunnianosoituksena niin kriitikoiden, muusikoiden kuin historioitsijoidenkin toimesta.
Jos illan päätähdet tunnetaan yhteistyöstään alkuperäisten Chicago-blues -ikonien kanssa, samaa voi sanoa viisikkoa säestävästä The Living History Band -yhtyeestä. Billy Flynn, Matthew Skoller, Kenny “Beedy-Eyes” Smith, Felton Crews ja Johnny Iguana ovat kaikki arvostettuja nimiä blues-piireissä.”
Kommentointi suljettu.