Minulla oli ilo tutustua ISE 2019 -messuilla M&K Sound -kaiuttimien suunnittelijaan, Gert Christenseniin. Leppoisa ja kokenut Gert avasi minulle niin M&K Soundin mallien suunnittelulähtökohtia kuin näkemyksiä äänentoistosta ylipäätään.
M&K Sound on Suomessa melko vähän tunnettu kaiutinfirma, mutta Hollywoodissa M&K:n valmistamia kaiuttimia on tarkkailukäytössä kutakuinkin jokaisella isolla ellokuvastudiolla ja M&K Sound -monikanavajärjestelmillä on miksattu suuri osa isoimmista hittielokuvista. Ja syystä, jo pienimmän M7-mallin testi paljasti M&K:n kyvykkyyden. Isompien M&K Soundin kaiuttimien testejä sitten vähän myöhemmin.
M&K Sound -ajan lyhyt historia
M&K Soundin perustivat Yhdysvalloissa Ken Kreisel ja Jonas Miller. Ensimmäinen virstanpylväs oli vuonna 1973 kun he toimittivat ja asensivat Walter Beckerille ensimmäisen M&K subwooferin ja kolmoisvahvistetun studiomonitorijärjestelmän Steely Danin Pretzel Logic -albumin miksausta varten. Subwooferissa oli tarkoitusta varten suunniteltu pari 12-tuumaisia bassoelementtejä asennettuna uniikkiin ”balanced drive configuration” -järjestykseen. Pretzel Logic -albumi myi kuin häkä, se oli kymmenen suosituimman levyn joukossa ja päätyi Rolling Stone Magazinen 500 Parasta levyä ikinä -listalle.
Pienenä harharetkeä historiasta nykypäivään: Sittemmin M&K:n tuotteet ovat löytäneet tiensä lukuisten muiden musiikkistudioiden kalustoihin. Eräs kovimman pään nimi on chris Lord-Alge. Mies, joka on miksannut M&K Soundin kaiutinjärjestelmällä jo yli 10 000 kappaletta. Ellei Lord-Alge ole nimenä tuttu, hänen miksaamansa artistit ja teokset saattavat olla: Bruce Springsteen, Aerosmith, Tina Turner, James Brown, Rocky IV -soundtrack, Princen tekemä Batman-soundtrack ja ties miten monta muuta.
Vuonna 1976 M&K Sound esitteli studiokäyttöön aikakaudelle aivan vallankumouksellisen kaiutinjärjestelmän, joka nimettiin kuvaavasti – David & Goliath. Kahden ison kaiutinarkun sijaan he tarjosivat pakettia, jossa oli kaksi varsin pienikokoista kaiutinta ja yksi erillinen bassokaiutin. 125 hertsistä ylöspäin toistavien kaiuttimien etulevy oli vain juuri ja juuri sen kokoinen, että nelituumainen keskiäänielementti ja diskantti mahtuivat siihen. Etuina olivat isoja kaiutinlaatikoita selvästi pienemmät kotelovärittymät. Niin kotelon särmistä tulevat heijastukset eli diffraktiot kuin kotelon seinien resonanssitkin olivat olemattomia verrattuna klassisiin isoihin monitoreihin. Bassotoisto hoitui kuitenkin vähintäänkin kunnialla erillisen bassokaiuttimen – subwooferin! – ansiosta.
M&K:lla on kokemusta kotiteatterien vaatimuksista ihan ensimmäisistä kotiteattereista alkaen.
1978 eli paljon ennen kuin puhuttiin mistään kotiteattereista, Ken Kreisel rakensi pro-tasoisia katselutiloja ohjaajille, tuottajille ja Hollywoodin eliitille. Näille ”kotiteattereille” oli niin hyöty- kuin huvikäyttöäkin ja tilat vaativat Kreiseliä huomioimaan jo vuonna 1978 monia nykypäivän kotiteattereiden vaatimuksia. Kreiselin tähtäin oli luoda elokuvateatteria vastaava tila kotiin. Toisin sanoen M&K:lla on kokemusta kotiteatterien vaatimuksista ihan ensimmäisistä kotiteattereista alkaen.
Milleristä ja Kreiselistä Christenseniin
Vaan kun M&K Sound perustui amerikkalaisherrojen Miller ja Kreisel ajatuksiin, miksi minä haastattelen tanskalaista Gert Christenseniä?
Siksi, että Gert Christensen oli ensin töissä kaiutinelementtejä valmistavalla Peerlessillä, tutkimassa mm. kaiutinkartion muodon ja materiaalin vaikutusta kaiutinelementin äänelliseen luonteeseen. Ja Peerlessiltä samainen mies toimitti Millerille ja Kreiselille monenlaisia räätälöityjä versiota elementeistä – pidemmälle kehitettyjä prototyyppielementtejä. Kunnes vuonna 2010 kävi niin, että M&K Soundin kehitystyö siirtyi kokonaan Gertin hartioille Tanskaan. Nykyinen M&K Sound onkin tanskalainen firma. Gert Christensen toteaa tiivistetysti merkin kaiuttimista: ”Saattavatpa olla pienimmät näin isoilta kuulostavat kaiuttimet tällä planeetalla”.
Harva asia saa Gertin otsa ryppyyn, mutta on hän avoimesti huolissaan nykyisen nuorison tavasta kuunnella musiikkia äänenlaadusta juurikaan välittämättä. Pahasti pakattu musiikki ja huono äänentoistoketju vie oleellisen osan musiikin nautittavuudesta pois, se on totta. Ammattilaisille ammattityökaluja suunnittelevan ihmisen näkemys on luonnollisesti sitä toista äärilaitaa ja vaikka M&K Soundilla voikin tehdä loistavan kuuloisen kotiteatterin, pääkäyttäjäkohteen eli musiikin ammattilaisten tarpeet ovat selvästi erilaiset kuin kotikäyttäjän.
”Kun ulkopuolinen katsoo studioon, tyypillinen ajatus on, että ääniteknikko etsii samanlaista suurta stereokuvaa kuin me kotona. Ja se ei pidä paikkaansa. Noille ihmisille monitorikaiutin on työkalu, jolla he voivat asettaa kaikki musiikin osat paikoilleen kokonaisuuteen. Ja kun siirrytään elokuviin, kyse ei ole enää kahden kaiuttimen välisestä alueesta. Dolby Digitalin aikaan oli viisi kanavaa, sitten viisi kasvoi seitsemään ja seitsemän kasvoi Dolby Atmokseksi.”
Dolby Atmosta Gert Christensen pitää mahdollisena päätepisteenä: ”Luulen, että Atmoksen kanssa olemme saaneet ympyrän täyteen. Ei ole enää juuri paikkoja, jonne kaiuttimia voisi asentaa lisää. Olet jo täysin ympäröity.”
Peruslähtökohta
”M&K Soundin perustajan Ken Kreiselin yksi pääajatuksista oli, että kaiuttimen tulee toistaa signaali juuri sellaisena kuin mikrofoni on sen taltioinut. Tiedämme toki, ettei se ole ollenkaan mahdollista, mutta kun sinulla on tuollainen filosofia, sinulla on selvä maali, jota kohti pyrkiä.”
Keskialue, johon osuu ihmisääni ja artikulaatio, on oleellinen osa sitä, mitä me kutsumme hyväksi äänenlaaduksi .
”Päästäksemme mahdollisimman lähelle maalia joudumme painottamaan tiettyjä osia taajuuskaistasta ja optimoimaan erityisesti keskialuetta. Keskialue, johon osuu ihmisääni ja artikulaatio, on oleellinen osa sitä, mitä me kutsumme hyväksi äänenlaaduksi”, toteaa Gert ja jatkaa siitä, miten eri tyyppisiä asioita on otettava huomioon.
”TV-tuotannossa ihmisäänen selkeys on A ja O. Ruudun ääressä istuvien ihmisten on vaikea saada selvää dialogista litteiden televisioiden huonojen kaiuttimien takia, vaikka TV-sarjojen ja muiden ohjelmien ääniraitoja tekevät ammattilaiset näkevät valtavasti vaivaa saadakseen asiat kuulumaan selkeinä.”
Elokuvat, niiden kanssa kyse on viihteestä. Erikoistehosteita, musiikkia, suuren orkesterin musiikkia.
”Ja sitten ovat elokuvat, niiden kanssa kyse on viihteestä. Erikoistehosteita, musiikkia, suuren orkesterin musiikkia. Kun katsot uutta elokuvaa, se on tehty valtavalla budjetilla ja tunnetuilla näyttelijöillä ollakseen sinulle viihdyttävä. Äänen pitää olla vaikuttava ja oikeastaan yliampuva. Tiedät kyllä: jumalan ääni suoraan Atmos-kattokaiuttimista, ei se ole pientä piipitystä vaan valtava ääni, joka puhuu sinulle suoraan taivaasta. Kaikissa näissä tilanteissa ääniteknikot tarvitsevat tietynlaisia kaiuttimia, joilla äänimaiseman rakentaminen onnistuu tarkasti ja sujuvasti.”
Kaikessa rauhassa vai lahkeet lepattaen?
Aivan kuten kotonakin, studiossa tarvitaan joskus suurta ja joskus hyvinkin rauhallista äänenvoimakkuutta. Miksauksen teko jatkuvalla suurella äänenvoimakkuudella väsyttäisi korvat.
Gert sanoo: ”Monet ihmiset kiittävät M&K Soundin kaiuttimia juuri siitä, että niillä voi työskennellä ilman, että äänenvoimakkuutta tarvitsee pitää suurena. Kun tekee pitkän päivän töitä, ei voi kuunnella lujalla. Käyttäjät tietävät, että he voivat tehdä töitä hillityllä äänenvoimakkuudella ja kun he lisäävät voimakkuutta, ääni ei muutu muuten kuin voimakkuudeltaan. M&K:t toimivat hyvin lineaarisesti todella laajalla äänenvoimakkuusskaalalla”.
”Monet ihmiset ajattelevat, että M&K on hyvä koska niitä voi soittaa lujaa ja ne kuulostavat silloin todella hyviltä. Totuus on tavallaan monimutkaisempi. Isoa produktiota tehdään pitkiä päiviä useita kuukausia. Musiikkia, tehosteita, 25 raitaa Pro Toolsissa ja kelaamalla alaspäin 150 raitaa lisää. Kyse on valtavasta palapelistä, joka pitää jaksaa kasata.”
Juuri tuo äänellinen toimivuus niin lujaa kuin hiljaa kuunneltaessa on samalla tavalla oleellista kotioloissakin. Kerrostalossa ei juuri koskaan voi soittaa lujaa, äänen on toimittava hiljaisilla ja kohtuullisilla kuunteluvoimakkuuksilla. Ja moni elokuvien, TV-sarjojen, pelien ja musiikin ystävä kuitenkin asuu tilassa, jossa on otettava muut ihmiset ympärillä huomioon.
Sitten jos käytössä on äänieristetty ja akustoitu tila tai on muuten mahdollista nauttia ääniraidoista kenenkään ulkopuolisen häiriintymättä, pitää kaiutinjärjestelmän pystyä hyvin suureen dynamiikkaan. On lähes hiirenhiljaisia kohtia, joissa pitää kuulla pienimmätkin signaalit ja sitten taas täysillä pauhaavia hetkiä, jotka eivät saa mennä tukkoon tai kuulostaa epäpuhtailta.
Miten läpituttua parannetaan ilman muutosta luonteessa?
Kotikäyttäjille vaihtelunhalu on tyypillinen ja luonnollinen olotila. Studioammattilaiselle sen sijaan työkalun pitää olla läpituttu, jotta voi keskittyä tekemään töitä eikä miettimään, mikä on työkalun ja mikä työstettävän signaalin luonnetta. Mutta miten sitten studioammattilaisille suunnattuja kaiuttimia voi parantaa, jos ne eivät saa muuttua!?
Mutta miten sitten studioammattilaisille suunnattuja kaiuttimia voi parantaa, jos ne eivät saa muuttua!?
”Meillä on yksi asiakas Los Angelesista, joka on tehnyt töitä Miller & Kreisel -monitoreilla vuosia. Ensin hänellä oli alkuperäiset USA:ssa tehdyt mallit ja jossain vaiheessa hän vaihtoi 2510P-malliin, joka on tanskalaisen M&K Soundin valmistama. Sitten hän kuuli, että olimme julkaisseet 2520P:n, joka on viimeisin päivitys. Mitään varsinaista syytä vaihtamiseen ei ollut, mutta hän oli utelias kokeilemaan uusia kaiuttimia.” kertoo Gert.
”Tämä kaveri ei edes tee musiikkia vaan tehosteääniä, joita hän sitten myy firmoille, jotka tekevät elokuvia. Kaikkia mahdollisia tehosteita, suosituimmista hyperavaruushyppyäänistä alkaen. En edes osaa kutsua sitä studioksi, kyseessä on enemmänkin äänilaboratorio: siniaaltogeneraattoreita ja kaikkea. Paikka näyttää itse asiassa 1950-luvun puhelinkeskukselta, jossa kytketään johtoja milloin mihinkin. Se on todella oudon näköinen paikka.”
”Mutta tekijä oli hyvin utelias koska piti niin paljon M&K:n kaiuttimista, hän hankkikin sitten uusimmat versiot. Hänen ensimmäinen kommenttinsa oli, että 2520P tekee kaiken, mitä 2510P:kin, mutta uudet ovat hieman mukavammat ja helpommat työkaluna koska niiden keskialue on hiukan parempi. Kuuntelu on miellyttävämpää, mutta kaikki on äänikentässä juuri kuten ennenkin. Tämä ihminen on tehnyt töitä kolmen sukupolven M&K-kaiuttimilla. Hän ei ole koskaan sanonut, että ensimmäisen sukupolven versiot olisivat huonoja. Uudemmat ovat vain vielä hieman parempia. Parannusten on vain oltava hyvin hienovaraisia, jottei kaiuttimen perusluonne muutu. Isosta luonteen muutoksesta hän ei pitäisi koska kyse on hänelle tutusta työkalusta.”
”Tuo filosofia pätee kaikkiin tuotteisiimme. Yhdet hyvät tyypit, joilla oli paljon taitoa ja kokemusta musiikista ja äänittämisestä loivat aikoinaan malliston kummallisen näköisiä kaiuttimia. Ei highend-designiä vaan vain pienet kotelot hyvillä elementeillä. Sellaiset, joista saa hyvää puhdasta ääntä ja joilla voi analysoida ja luoda äänitteitä tarkasti. Ja nyt Tanskassa me käytämme tuota reseptiä, me tunnemme sen, me koitamme parantaa sitä, hienovaraisesti hioa vielä vähän, jotta kaiuttimet vastaisivat mahdollisimman hyvin musiikkiteollisuuden tarpeisiin.”
Gert naurahtaa ja sanoo suoraan: Jos kaiuttimesi ovat huonot, musiikintekoprosessisi menee reisille.
Gert naurahtaa ja sanoo suoraan: ”Musiikin tekeminen on hauskaa, mutta puhdasääniset monitorit ovat oleellinen osa sitä. Jos kaiuttimesi ovat huonot, prosessisi menee reisille.”
Passiiviversiot kotikäyttöön
M&K Soundin kaiutinmallistossa passiivimallit on suunniteltu kotikäyttöön. ”On vaikea tehdä tasan saman kuuloisia passiivikaiuttimia, mitä vastaavat aktiiviversiot ovat, mutta pyrimme mahdollisimman lähelle. Kotiteattereissa on yleensä AV-vahvistimet, joissa on jo päätevahvistimet ja sen takia kaiuttimissa ei tarvitse olla vahvistinasteita” kommentoi Gert.
Niin aktiivi- kuin passiivikaiuttimissakin on omat etunsa. Gert toki toki tietää aktiivisuuden edut, mutta lähestyy kotikäyttäjää kotikäyttäjän tarpeista ja haluaa tehdä kotiteatterin rakentamisesta järkevää ja sujuvaa. Minäkin tiedän hyvin, että todella montaa kaiuttimien valitsijaa kaivertaa aktiivikaiuttimien osto, kun AV-vahvistimessa ne vahvistinasteet olisivat jo olemassa ja päätevahvistimettomat AV-esivahvistimet maksavat paljon enemmän kuin samat oleelliset ominaisuudet sisältävät enemmän myydyt AV-vahvistimet.
”Pyrkimyksemme on saada passiiviset kaiuttimemme kuulostamaan hyvin pitkälti aktiivimallien kaltaisilta. Voit hankkia M&K Sound S150 -kaiuttimet ja saat saman fiiliksen kuin ääniteknikoilla oli studiossa. Tämä on se, mitä haluamme kertoa ihmisille. Me lähes viemme sinut alkuperäiseen studioon, sen me haluamme sinulle tarjota”.
Tässä kohtaa kannattaa toki muistaa, että akustiikka vaikuttaa paljon. Hanki siis kaiuttimesi paikasta, joka osaa auttaa sinua saamaan myös tilan akustiikan laitteistosi ja kuuntelijoiden arvoiselle tasolle.
Gert muistuttaa, että tässä ei ole kyse mistään uudesta jiposta. ”Tämä menee käsi kädessä hifin perimmäisten ajatuksen kanssa. Hyvän hifilaitteiston pointti on musiikin tuominen olohuoneeseesi. Tunnet kuin olisit kuuntelemassa jazz-bändiä tai mitä vain akustista esitystä. Hifin perimmäinen tarkoitus on aina ollut aitojen instrumenttien toisto mahdollisimman aitoina”.
M&K Sound -kaiuttimen reseptin nerokkuus
S150-kaiutin esiteltiin 1990-luvun alussa. Gert sanoo siitä ”Tupla-viisituumaisillaan ja kolmella diskantilla S150 oli Ken Kreiselin loistavin ajatus.” Tiedän montakin kaiuttimia ymmärtävää ihmistä, jotka kauhistuvat S150:n ideaa, mutta ehkä siksi, etteivät tiedä tarkalleen, millainen se on.
”Miten saat elementit lähelle toisiaan ja hyvin kompaktiin koteloon niin, että säteilevää pinta-alaa on kuitenkin riittävästi. Noissa kahdessa viisituumaisessa on yhtä paljon pinta-alaa kuin yhdessä seitsemäntuumaisessa (itse asiassa ihan tippaa vaille kahdeksantuumaisen verran, mutta Gert ei selvästikään halunnut liioitella yhtään), se on mukavan paljon pinta-alaa lähtökohdaksi”. Tässä kohtaa pitää muistaa, että M&K:n lähes kaikki kaiuttimet on suunniteltu niin, että ne eivät toista keski- ja alabassoja, mallit on aina tarkoitettu käytettäväksi subwooferin kanssa. Tämä tarkoittaa, että tuo noin kasituumaisen pinta-ala riittää todella pitkälle kun sen tarvitsee toistaa vain noin kahdeksaankymmeneen hertsiin saakka.
Sitten se kaikkein erikoisin osuus, kolmen diskanttielementin pilari. ”Kolme diskanttia eivät normaalisti toimisi yhdessä. Mutta se, miten Ken Kreisel rakenteen mietti, on kahdeksanohminen diskantti ylhäällä, kahdeksanohminen diskantti alhaalla ja neliohminen keskellä. Kaikki kolme diskanttia on kytketty niin, että toiminta-alueensa matalimmilla taajuuksilla ne kaikki toimivat kuin yksi iso elementti.”
Diskanttipaketin suuntakuvio yhdessä kahden bassokeskiäänisen kanssa tarjoaa tuosta pienestä neliönmallisesta kaiuttimestamme huomattavan paljon puhdasta ääntä.
”Käyttämällämme rakenteella kolmesta diskantista tulee yksi ja sen voi jakosuotimella sovittaa bassokeskiäänisiin varsin normaalisti. Rakenne ei toimi kuten nauhadiskantti, jossa korkeimpiakin taajuuksia toistetaan koko alueelta vaan alimmalta ja ylimmältä diskanttielementiltä on suodatettu korkeimmat taajuudet pois. Meillä on siis elementti, joka soi keskeltä hieman voimakkaammin kuin reunoilta ja jossa vain keskiosa toistaa korkeimmat taajuudet. Diskanttipaketin suuntakuvio yhdessä kahden bassokeskiäänisen kanssa tarjoaa tuosta pienestä neliönmallisesta kaiuttimestamme huomattavan paljon puhdasta ääntä”.
Vasta tässä vaiheessa minä äkkäsin M&K:n kaiutinmallien sisäisen kauneuden. Ei tullut pieneen mieleenikään, että kolmen diskantin pilaria olisi voitu hyödyntää noin. Koska diskanttilinja on paljon korkeampi kuin yksittäinen kalotti, paketti toimii linjalähteenä eli vähentää oleellisesti lattia- ja kattoheijastuksia. Sama asia kahdessa päällekkäin asetetussa bassokeskiäänisessä.
”Kun liikutat mikrofonia ylös tai alas normaalilta mittausakselilta, voit kyllä nähdä pientä aaltoilua jakotaajuusalueella, mutta koska toisto on lattian suuntaan vaimentunut, tuolla aaltoilulla ei ole väliä. Ja tästä on helppoa päästä Kenin yhteen oleelliseen pointtiin: En halua kuulla huonetta, haluan kuulla kaiuttimet. Tuplabassoilla ja tripladiskantilla voimme rajoittaa pystysuuntaista säteilykuviota ja taas sivusuunnassa saamme riittävän leveän kuuntelualueen.”
Viivasuora taajuusvaste EI ole tavoite
Gert Christianssen tietää, että suoraan eteenpäin mitattu viivasuora taajuusvaste ei takaa hyvää ääntä. Ei edes luonnollisen kuuloista ääntä. ”On helppoa tehdä suora taajuusvaste, mutta yhdessäkään tekemistäni kaiuttimista taajuusvaste ei ole aivan suora. Ihan siksi, että sellaisena ne eivät kuulosta parhailta. Hyväksyn ja tiedän, että jotkut kaiuttimet kuulostavat paremmilta, kun niiden vasteessa on pieniä mutkia. Oleellista tietysti on, mitä alueita on painotettu.”
”Käyttämällä kolmea diskanttielementttiä, voit venyttää niiden toistamaa taajuuskaistaa paljon yksittäistä diskanttia alemmas. Aivan samalla tavalla, kun kolme kaveria nostavat taakkaa kevyemmin kuin yksi, rasitus on kullakin pienempi. Tyypillistä alemman jakotaajuuden takia bassoelementtien ei tarvitse toistaa lähelle niiden kartioiden resonanssitaajuutta, joka jälleen edesauttaa äänen pysymistä puhtaana”
”Jos mietitään, mikä tekee sen erityisen läsnäolon välittymisen M&K Soundin kaiuttimissa, se on juuri tuo normaalidiskanttia alemmas toistava kolmen diskantin paketti ja bassoelementtien käyttö vain niiden mäntämäisellä alueella”. Mäntämäisellä aluella Gert tarkoittaa sitä taajuuskaistaa, jossa bassokeskiäänisten kartio pysyy täysin jäykkänä eikä käytännössä notku vielä yhtään, eli liikkuu kuin mäntä.
Ääni pysyy hyvin vakaana ja samanlaisena riippumatta käytettävästä äänenvoimakkuudesta.
”Ääni pysyy hyvin vakaana ja samanlaisena riippumatta käytettävästä äänenvoimakkuudesta. Kunnes päästään niin suuriin äänenpaineisiin, että kolmoisdiskantti ylikuormittuu. Mutta se on vasta suuremmilla äänenpaineilla, mitä musiikilla tarvitaan. Eli kokonaisuutena kyse on varsin yksinkertaisista komponenteista, jotka pitää vain kytkeä kokonaisuuteen oikealla tavalla ja tehdä oikeanlaiset hienosäädöt oikeisiin paikkoihin.”
Huolellisesti hienosäädetyt
Sen verran minäkin olen kaiutinsuunnittelusta omien rakennusohjeitteni kanssa oppinut, että yhden pykälän verran väärä komponenttiarvo tuottaa soundin, joka ei ole sitä, mitä halusin. Gert puhuu samasta asiasta: ”Jos kytkennässä on kaksi kondensaattoria, 12 uF ja 15 uF, ja vaihdan niiden paikat keskenään, kaiutin ei kuulosta siltä, miltä pitäisi. Tässä tullaan siihen, että kaiutinsuunnittelijan on tiedettävä, mitä hän haluaa. On tiettyjä hyvin raa’an kuuloisia kappaleita, joita käytän kaiuttimieni äänensävyn hienoviritykseen. Niiden on kuulostettava raaoilta, mutta jäätävä juuri liian ärsyttävän kynnyksen alapuolelle.”
”Käytän tästä usein olut-analogiaa. Kun kaadan oluen lasiin, suurin osa lasillisesta on olutta ja päällä vaahto, joka saa lasillisen näyttämään kauniilta. Haluan, että vaahto itse asiassa nousee hieman lasin reunan yläpuolelle, mutta se ei saa lorahtaa reunan yli pöydälle. Tätä minä teen, kuuntelen ja kuuntelen. Kuuntelen päiviä, sitten palaan edelliseen jakosuodinversioon ja kuuntelen taas, kunnes olen varma, että kaiuttimien soundi on juuri se, mitä haluan”.
”En usko, että toimin kuten tyypillinen kaiutinsuunnittelija. Monet suunnittelijat, nuoret suunnittelijat ehkä erityisesti, mittaavat kaiuttimen, lataavat mittaustulokset simulaattoriohjelmaan ja tekevät jakosuotimen. He saavat kauniin tasaisen taajuusvasteen, kuuntelevat, tekevät ehkä pienen hienovirityksen ja ovat sen jälkeen tyytyväisiä. Minusta se ei ole kaiutinsuunnittelua vaan vähän matematiikkaa. He luottavat mittauksiin ja ovat oppineet, että tasainen taajuusvaste tarkoittaa hyvää ääntä. Sillä ei ole mitään tekemistä sellaisen kaiuttimen kanssa, jossa jokainen yksityiskohta on hienosäädetty optimaaliseksi.”
Tiukkaa tekstiä, mutta on ihan totta, että maailmassa on paljon kaiutinfirmoja, joissa optimaaliseksi hienosäätö tarkoittaa ainoastaan kulurakennetta. Markkinoilla on hirveä määrä kaiuttimia, jotka kuulostavat, no, siistiltä hifiltä. Niistä tulee ääniä ihan tasapainoisesti, mutta ne eivät onnistu välittämään yhtään musiikkia, yhtään tunnelmaa. Gert sanoo kohteliaasti, että ”Ne ovat yleensä oikein helppoja kuunnella” vaikka suoraan sanottuna ne ovat vain ihan kamalan tylsiä kuunnella.
Hienon suora ja kovapäinen mies
Gert Christensen toteaa ihan suoraan, ettei pidä tietysti asioista: ”Markkinointi, se on juuri sitä, mitä se on. Ja joskus tapaan ihmisiä, jotka tulevat valittamaan ratkaisuistamme ja ihmettelen, mikseivät he mene ja osta jotain muuta tuotetta? Sillä en minä aio muuttaa sitä, mitä me teemme.”
”Mutta sitten kun tapaan ihmisiä, jotka tekevät töitä kaiuttimilla ja ovat vilpittömän innoissaan tekemisistään, herään. Studio, äänityspuoli ja kotiteatteri, ne ovat alueet, joissa koen musiikin mielenkiintoiseksi. Jos olisin vain musiikin kuuntelija, voisin varmasti tehdä hyviä hifikaiuttimia. Tai siis tiedän, että voisin ja olen monia tehnytkin. Se ei vain sytytä mitään sisälläni. Sellainen on vain tavallinen kaiutin. Kun olen tehnyt hyvän tavallisen kaiuttimen niin mitä sitten, matka on loppu. Studiomonitorien kanssa matka ei pysähdy. Voi miettiä, millaista materiaalia niiden käyttäjät tekevät ja millaisia he ovat. Voit mennä juttelemaan heidän kanssaan, kuunnella tarinoita siitä, minkälaisia artisteja ovat, millaista musiikkia he tekevät. Se on mielenkiintoista, se pitää minut elossa”.
Gert kertoo, että jos M&K haluaa tehdä halpoja ja keskikertaisia kaiuttimia, he näkevät hänen selkänsä.
Gert on kiitettävän kovapäinen periaatteen mies. Hän kertoo, että jos M&K haluaa tehdä halpoja ja keskikertaisia kaiuttimia, he näkevät hänen selkänsä. Ja toisaalta, miehellä on siihen varaa. Miten monella kaiutinsuunnittelijalla on kompetenssia sanoa erittäin arvostetulle highend-elementtivalmistaja Scan-Speakille, että voimme käyttää tätä teidän elementtiänne, mutta se ei aivan riitä sellaisenaan vaan tarvitsemme hieman paremman version?
MK Sound -kauppiaasi:
Kommentointi suljettu.